21.05.2018
Syvien vesien Saab
Teksi ja kuva: Arttu Lustig
Maailma näyttää hyvin erilaiselta, kun autolla ei voi peruuttaa. Pakittomasta Saabista oli tullut nopeasti hyvin filosofinen Saab. Syvien vesien Saab, jossa diipit kelat poimuilivat tyyneyden ja tyrskyjen ulapoilla. Peruuttamaton Saab aukaisi kolmannen silmän ammoisen auki nähden liikenteen täysin uudessa valossa. Helkamalainen Saab syötti kuljettajansa mieleen dataa olevaisen perimmäisestä olemuksesta.
Alkushokin aiheuttama raivo hiljalleen muuttui miedoksi mielenrauhaksi. Oli pakko totuttautua ajatukseen, että käsillä saattaisi olla Saabin viimeiset päivät liikenteessä. Saab olisi omalta osaltaan toteuttamassa Helsingin herrojen toivetta nuoremmasta autokannasta.
Jokainen matka oli nyt harkittava tarkkaan ja perinpohjaisesti, koska takaisin päin ei ollut menemistä. Koko tiestö oli miellettävä niin kuin yhtään umpikujaa ei olisi olemassa. Umpikujalliset reitit piti vain pyyhkiä pois mielen tiekartalta. Edessä olisi pelkästään esteetöntä suoraa tietä. Oli elettävä suuressa hippiunelmassa elämä täynnä yhtä loputonta roadtrippiä. Jokainen ajomatka olisi oltava yksi suuri liikenneympyrä.
Matkaaminen Saabilla todellisuudessa muistutti enemmän kiikkumista yläköysiradalla monien metrien korkeudessa. Mikään tilanne liikenteessä ei ollut enää normaali ja jokainen uusi liike pelotti. Taaksepäin ei olisi menemistä ilman ulkopuolista apua, joten jokainen risteys tai pysähtyminen tuntui vaaranpaikalta. Saab kyllä toteutti auton syvintä funktiota eli matkaa eteenpäin, mutta mahdollisuus kumittaa edellinen liike muodostui yhtä olennaiseksi osaksi autoilua.
Muutaman päivän seikkailtuani suorilla teillä otin lopulta puhelimen kauniiseen käteen ja tilasin ajan huoltamolle. Internetistä selasin itselleni hetken mielenrauhaa erilaisilta kotimaisilta ja ulkomaisilta keskustelupalstoilta. Ehkä automaattivaihteisto olisikin kunnossa ja vain vaihdekepin sähköisessä anturissa olisi vikaa. Ehkä voisin jopa itse kätevästi ostaa rikkoutuneen osan ja vaihtaa sen kotipihassa. Ehkä koko proseduuri olisi sellainen puolen tunnin juttu ja sitten taas Saab rallattelisi pitkin teitä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Huoltamon mekaanikko antoi sydämenmurskaavan tuomion: koko automaattivaihteisto pitäisi vaihtaa. Saab mekaanikon mukaan kyllä periaatteessa peruutti, mutta vaihteiston kyky välittää voimaa peruutusvaihde päällä moottorin ja renkaiden välillä oli niin heikko, että auto ei käytännössä liikkunut. Tämä taas tarkoittaisi auton omistajalle eli allekirjoittaneelle noin muutaman tuhannen euron laskua, jos mieltäisi samalla autolla jatkaa matkaansa. Kun tähän vielä ynnättäisi katsastusmiehen vaatimat korjaukset, hintalappu lähentelisi kolmea tuhatta euroa. Summa olisi kai noin tuplat, mikä auton arvo on.
Kun korjauskustannukset ylittävät reilusti auton arvon, on autosta luovuttava. Autoni oli nyt vain liian sairas jatkaakseen matkaansa eikä myöskään olisi tietoa, mitä muita vanhuuden aiheuttamia lisävikoja odottaisi lähitulevaisuudessa. Olisi vedettävä töpseli seinästä tuhlaamatta omaisuuttaan haaveeseen, joka epätodennäköisesti tulisi toteutumaan.
Keskustelu
Ei kommentteja
