30.11.2015
Suomi-auton korruptio
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Autokeskustelun sivuhuomautuksena pomoni mainitsi, että Saabilla on maine isänmaallisena autona. Jäin jälkeen päin miettimään tätä lausahdusta. En pystynyt löytämään Saabistani kotimaisuutta tai juurikaan tarttumapintaa Suomeen. Saabini oli suunniteltu ja koottu ruotsissa amerikkalaisen autokonsernin käskystä ja monet osat olivat lainattu saksalaisesta automerkistä. Ennen ostopäätöstä tiesin nämä seikat tulevasta kumppanistani ja ostopäätökseeni vaikuttivatkin pelkästään auton ominaisuudet, saatavuus sekä komea ulkonäkö.
Jäin tutkimaan aihetta tarkemmin. Laadultaan Esson baarissa kahvikupin tukemien faktojen seasta löysin johtolankoja, jotka veivät Kekkosen ja Koiviston presidenttikausien Suomeen ja Uudenkaupungin autotehtaaseen. Muutama vanhempi romantikko ja jäärä edelleen toistelikin, että Suomi-autolla tarkoitetaan ainoastaan Uudenkaupungin autotehtaassa valmistettuja autoja. Näihin automerkkeihin kuuluivat mm. Saab ja hiljalleen maanteidemme maisemasta katoava Talbot. Kaikki muut autot ovat tuontiautoja eikä ensirekisteröinti Suomessa nosta auton kotimaisuusastetta. Logiikassa on oma jykevä peränsä. Juonko nyt Suomi-mukista Suomi-kahvia kirjoittaen Suomi-näppäimistöllä Suomi-tietokoneen Suomi-näytölle suomeksi tekstiä, jos kaikki käyttämäni hyödykkeet kerta ovat ensiostettu Suomesta? Vastaus on vahva kyllä, mutta tällaisella kerskunnalla ei lauseelle saa lisäarvoa.
Kekkosen ja Koiviston presidenttiyden jälkeen ajat muuttuivat. Katsastusasemilla ei enää autoilijan tarvinnut tulla palvelemaan katsastajaa, Keskinen kertoi ostavansa sieltä mistä halvimmalla sai ja käytettyjen autojen maahantuonti yksityishenkilöille helpottui huomattavasti. Suomi-auto ilmiönä eli uutta nousukautta. Suomi-auto käsitteenä imi magneettina itseensä runsaan joukon autoja eikä enää oltu tarkkoina valmistusmaasta. Suomi-autoksi pääsi, jos vain auto oli ensirekisteröity Suomessa. Uudenkaupungin tuotokset sulautuivat tähän kirjavaan joukkoon.
Tällä oli tarkoituksena. Suomi-autoa käsitteenä tarvittiin työkaluksi uudella tavalla kasvavan tuontiautomäärän edessä. Suomi-autolla saatiin erotettua puhtaasti Suomessa ajetut autot autoista, joilla oli ajettu ulkomailla. Monille tuli tärkeäksi, että auto on alkujaan virallisesti Suomeen maahantuotu. Eräs autokorjaamon mekaanikko valistikin allekirjoittanutta, että tuontiautoihin voi olla joskus haastavaa löytää varaosia. Tämä varmasti pitää paikkaansa automalleissa, joita ei virallisesti ole koskaan maahantuotu Suomeen. Jos autoa ei ole maahantuotu Suomeen, ei varaosiakaan ole tuotu Suomeen. Tuontiautoon liittyi siis pelko, että ongelmatilanteessa ratkaisua ei löytyisi yhtä kätevästi kuin Suomi-autoon. Ulkomaiden autoilukulttuurista ei myöskään voinut olla varma, joten tuttu talvet suolassa säilötty ja tiukkojen katsastusseulojen läpi selvinnyt auto olisi varma ratkaisu.
Saabini isänmaallinen maine siis liittyi aikaan, jolloin suomalaista työtä ja ammattitaitoa tuettiin ostamalla Suomessa valmistettu auto, joka todennäköisimmin olisi Saab . Tällaista auto kutsuttiin omana aikanaan Suomi-autoksi. Nykypäivänä Suomi-auto liittyy kuluttajansuojaan. Kuluttajansuojalautakunnan päätöksen mukaan myyjän pitää selkeästi ilmoittaa, jos kyseessä on tuontiauto. Moni myyjä haluaakin myyntipuheissaan korostaa auton olevan Suomi-auto eli Suomessa ensirekisteröity auto, vaikka jo vuosittain pelkästään ensirekisteröityjen autojen määrä on moninkertainen tuontiautojen määrään. Suomi-auto käsitteenä harvinaisesta herkusta tukemassa kansakunnan hyvinvointia muuntui ajamaan kuluttajan henkilökohtaisia intressejä autojen valtavirrassa. Tämä suurempi tarina on saanut tarttumapintaa Saabiini, joka todellisuudessa on vain yksi lukemattomista tuontiautoista maassamme.
Keskustelu
Ei kommentteja
