16.12.2015
Pyyhkijänsulkia ostamassa
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Oli lumimyrskyinen lauantaipäivä. Ajoin omassa rauhassani, kunnes yllättäen edellä ajava punainen Saab laittoi vilkun oikealle ja hiljensi voimakkaasti nopeuttaan. Painoin jarrun niin pohjaan kuin sain ja käänsin rattia oikealle. Kummankin, oman mustan ja vastustajan punaisen, Saabin onneksi yhteentörmäys vältettiin täpärästi. Tilanteen lauettua kirosin punaisen Saabin kuljettajineen syvälle suolan kyllästämään sohjoon, koska hän ei osannut ryhmittäytyä muuta liikennettä vaarantamatta.
Rauhoituttuani kysyin itseltäni: kuule autobloggari, mitä juuri tapahtui ja mikä oli oma osuutesi rimaa hipoen vältettyyn peräänajoon.
Totuudenmukaisesti on sanottava, että tilanteeseen johtaneet tapahtumat saivat oikeastaan alkunsa jo edeltävällä viikolla. Olen ottanut tavaksi toivottaa tulevan talven tervetulleeksi öljynvaihdolla ja uusilla pyyhkijänsulilla. Rituaalin esivalmistelut suoritin paikallisessa sekatavarakaupassa, josta sain kaikki tarvitsemani: moottoriöljyn, öljynsuodattimen sekä pyyhkijänsulat. Öljyt vaihtoi autokorjaamon henkilökunta renkaidenvaihdon yhteydessä. Pyyhkijänsulat vaihdoin itse. Haluan huoltaa autoa mahdollisimman paljon itse, koska saan itseni tällä tavalla tuntemaan oloni miehekkääksi.
Uusissa pyyhkijänsulissa oli vakava ongelma. Valmistajan pakkauksen mukaan laittamat adapterit olivat hiukan liian pieniä tuulilasinpyyhkimiini. Pyyhkijänsulka pysyi mallikkaasti paikallaan tuulilasinpyyhkimen ikkunaan vasten työntävästä voimasta, mutta ensimmäisellä ajelulla uusilla pyyhkijänsulilla huomasin, että muutaman pyyhkäisyn jälkeen pyyhkijänsulka ei kyennyt putsaamaan tuulilasia tavoitteiden mukaisesti. Tarkka luku oli viisi. Viisi kertaa pyyhkijänsulka kirkasti näkymän, mutta viiden jälkeen pyyhkijänsulat olivat hyödyttömiä ja jouduin pysäyttämään auton työntääkseni pyyhkijänsulan takaisin paikalleen. Optimistisena ajattelin, että tämä on ekologinen mahdollisuus: tuulilasinpyyhkimiä sekä lasinpesunestettä käytetään vain tarvittaessa eikä tylsän ajomatkan viihdykkeeksi.
Ekologisuuden eteen tuli ensimmäinen lumimyrsky. Jouduin ajattelemaan omaa selviytymistäni luonnon kanssa, sen sijaan, että pohtisin luonnon selviytymistä autoiluni kanssa. Suuntasin oikeaan autoille suunnattuun varaosamyymälään, jossa marmori tuoksuisi ja myyjät teitittelisivät astuessani automatisoidusta ovesta sisään. Sieltä löytyisi pyyhkijänsulka, joka ei herättäisi herkkiä ajatuksia luonnosta ja ihmisen tulevaisuudesta maapallolla.
Marmoriunelmastani löytyi asiallisia pyyhkijänsulkia vähintään kolminkertaiseen hintaan verrattuna sekatavarakaupan pyyhkijänsulkiin. Pyyhkijänsulkavalikoiman vieressä oli pieni muovinen laatikko täynnä pyyhkijänsulkien adaptereita. Pienen etsinnän jälkeen löysin adapterin, joka kävisi sekatavarakaupasta ostettuun pyyhkijänsulkaan paremmin kuin alkuperäinen. Olin ekonominen ja ekologinen ottaessani yhden pyyhkijänsulan sekä yhden adapterin. Adapterin myyjä antoi ilmaiseksi kaupantekijäisiksi.
Asensin pyyhkijänsulat varaosamyymälän pihassa kovassa lumisateessa. Ymmärsin pääseväni samanaikaisesti koeajamaan marmorin priimaa ja sekatavarakaupan bulkkia pitkin tuulilasiani. Heti liikenteen sekaan sotkeuduttuani tarkkailin priiman ja bulkin keskinäistä taistelua tuulilasin kirkkaudesta, kunnes punainen Saab oli liian lähellä ja painoin jarrun pohjaan kääntäen rattia oikealle.
Vastaus on, että tämä juuri tapahtui ja olin ominut kaikki osuudet tilanteesta itselleni. Punaisen Saabin ryhmittäytymisestä en voi edes antaa kommenttia, koska en seurannut sen ajoa.
Nyt vihdoin ymmärrän, miksi valmistajat varoittavat sekoittamasta kahden valmistajan tuotetta keskenään.
Keskustelu
Ei kommentteja
