Pikkusisko ei halua autoa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Espoolaistunut siskoni on saanut opintonsa päätökseen. Opinahjona oli yliopisto, josta siukku valmistui kiitettävin arvosanoin oppilaitoksen asettamassa tavoiteajassa. Tämä tarkoitti, ettei opintojen aikana luuhattu töissä tai riehakkaiden opiskelijabileiden yhteydessä juotu olutta ja poltettu tupakkaa bussin takapenkillä. Olen luonnollisesti siskostani hyvin ylpeä, mutta oli kuitenkin otettava pikimmiten hänen kanssaan puheeksi eräs aikuisen ihmisen elämään olennaisesti liittyvä seikka: auto.

Siskollani ei ole autoa. Tämä puute on ollut hyvin ymmärrettävää opiskelijaelon aikana, joten päätin heti valmistumisuutisen kuultuani tiedustella, minkälainen auto hänellä on nyt kiikarissa työelämään siirtyessä. Siskoni ilmoitti silmiin katsomatta, ettei hän ole hankkimassa autoa. En ymmärtänyt vastausta. Kerroin, että voisin auttaa auton hankkimisessa, jos valikoiman laajuus tuntuu ylitsepääsemättömän hämmentävältä. Tunnen juurikatsastetut alle tonnin ritsat kuin omat taskuni, ja niistä varmasti löytyy ikimuistoinen ensiauto. Siskoni kiinnostus autoilun maailmaa kohtaan ei edes miedosti värähtänyt positiivisen puolelle avuntarjouksestani huolimatta. Hän ei tarvinnut apuani, koska hänellä ei yksinkertaisesti ollut avuntarvetta tämän asian suhteen.

Kehotin siskoani miettimään uudemman kerran ilman, että city-elämän nopeatempoiset muoti-ilmiöt antavat vaikuttaa. Valistin, että voit mennä haluamiisi paikkoihin ja sen lisäksi hankkiessa oman kuskin omaan autoosi voisit sikailla takapenkillä matkalla Turkuun päätymättä iltapäivälehtien otsikoihin. Tällä tavalla voisi nyt jälkikäteen saada kurottua kiinni ahkeruuteen tuhlattua villiä opiskelijaelämää. Toisekseen auton mukana saa myös lisää aina tarvittavaa varastointitilaa. Itseltäni takakontista löytyy mm. kengät, tyhjiä kivennäisvesipulloja sekä matto.

Eikä tässä vielä kaikki. Autossaan voi missä tahansa julkisella paikalla päästää kehostaan haluamansa äänen ilman, että kukaan ympärillä kuulee. Tirskuen kerroin esimerkin tästä mahdollisuudesta. Hurjina nuoruusvuosina olimme ystäväni kanssa huviajelulla, niin kuin nuoret miehet tykkäävät tehdä. Liikennevaloissa ystäväni valikoi ympäristöstä ihmisen, jolle hän huusi naamapunaisena mitä hirveämpiä solvauksia. Olin autonratissa kuolla nauruun, koska syyttömällä ja sivullisella jalankulkijalla ei ollut aavistustakaan, mitä törkeyksiä hänelle auton sisätilojen suojista huudeltiin. Siskoni kasvoilla ilme ei muuttunut hulvattomasta autotarinastani.

Sisko löi pöytään uuden kortin. Hän ei omien laskelmiensa mukaan tarvitse autoa. Työpaikalle busseja kulkee niin tiheästi, ettei edes aikatauluja tarvitse vahtia. Toisekseen työpaikka on niin lähellä, että polkupyöräkin kyyditsee, jos sää vain sallii. Mietin, että taustalla on oltava auton ostamisen estävä hirveä tragedia, josta siskoni ei uskalla puhua. Sanoin, että veljelle voi kertoa, jos elämässään on menossa vaikea kausi. Kysyin vakavana, onko sattunut sairastumista tai vastaavaa, joka estää auton ostamisen. Siskoni kertoi olevansa terve ja varmaankin elämänsä kunnossa. Vakavampana vaadin vastauksia kysymyksiin: oliko ajokortti vielä tallella sekä oliko niitä opintoja saatu oikeasti päätökseen. Rautalangasta siskoni väänsi vastauksen, että lasikatiska seisoisi taivasalla maksullisella parkkipaikallaan suurimman osan vuodesta, koska pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne on melkein aina yksinkertaisesti helpompi liikkumisvaihtoehto, ja pelkästään vakuutusmaksuihin ja veroihin uponneilla rahoilla ostaa pirun monta bussilippua.

Esitin siskoni mieliksi ymmärtäväni, ettei auton omistaminen ole taloudellisesti järkevää hänen kotiseudullaan. Valtio on kuitenkin vuosikymmeniä tehnyt kovasti työtä sen eteen, että ihminen ja auto eivät koskaan ole taloudellisesti järkevä yhdistelmä, joten taloudelliset perustelut puolesta tai vastaan eivät sovi autoilun maailmaan. Ihmisen ja auton yhdistelmä vaatii hiukan vaivaa ja sydäntä, josta palkinnoksi saa kokemuksen jaetusta yhteisestä tilasta ja liikkeestä muiden autoilijoiden kanssa.

Jumalauta, aikuisella ihmisellä pitää olla auto, jotta ihmiset eivät ala ihmettelemään ja juoruilemaan selän takana.