02.04.2015
Paroni
Teksti: Arttu Lustig
Kuva: Maija Härö
Tunnustan, että auto saaminen haltuuni oli pakkoraossa tehty heräteostos sekoitettuna heikkoon rahatilanteeseen ja unelmaan tehokkaasta autosta.
Soitin isälleni ja kerroin, että edessäni olisi uuden auton hankinta. Ennen Alfa Romeon ostoa isäni oli neuvonut minua ostamaan farmarimallisen Volkkarin. Se olisi järkevä ostos sopuisalla hinnalla. Minulla oli jotain muuta mielessä, mutta kiitoksella otin neuvon vastaan, koska isäni erityistaitona on ollut ostaa edullisesti pitkään kestävä auto. En ymmärrä, mistä isäni on tämän taidon onnistunut kehittämään itselleen, koska minkä tahansa taidon saavuttaminen vaatii tiheää toistoa. Olin silloin kuitenkin ostamassa itselleni enkä järjelle autoa. Halusin kuitenkin kokea jotain erityistä järkevyyden sijaan. Alfa Romeo 156 oli silloin valintani.
Tällä kertaa isäni suositteli minulle Volvoa tai Saabia. Tarkempia ohjeita en saanut. Ruotsalaiset hengentuotteet eivät tuntuneet ajankohtaisilta, joten en edes tutustunut valikoimaan.
Olin ollut ilman autoa muutaman ikuisuudelta tuntuneen päivän, ja autottomuus oli käynyt sietämätön. Selasin netistä loputtoman määrän yhä autoja uudestaan. Lopulta minua houkutti Chyrsler LeBaron. En tiennyt autosta mitään. Auto miellytti valtavasti silmääni ja siinä oli tarpeeksi tehoja. Auto oli myös valmistettu Yhdysvalloissa, joka oli mielestäni huippu juttu. Tämä kombinaatio tuntui varmalta uuden rakkaustarinan alulta.
Koeajossa sydämeni oli vahaa. Auto kulki kuin raketti. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, kuinka auto ei täysin ollut hallinnassani nopean kiihtyvyyden takia. Olin kokematon tällaisessa seurassa, mutta minun oli saatava kaunokainen itselleni.
Muutaman ensimmäisen viikon aikana tutustuin rauhassa uuteen tulokkaaseen. Mitä enemmän tutkin autoa, sen järjettömämmäksi se kävi. Auto oli täynnä pieniä luukkuja, joiden tarkoitusta en voinut ymmärtää. Kaikkeen tuntui olevan sähköinen säädin, joista muutamalle en löytänyt tarkoitusta. En voinut olla pohtimatta, millaisille ihmisille auto oli alun perin suunniteltu ja markkinoitu. Ohjaamo kaukaisesti muistutti enemmän kuuluvan lentokoneen kuin auton ohjaamoon. Takapenkkiläisille oli omat kuulokepistokkeet sekä lukuvalot, jotka eivät häiritsisi kuskia. Auton sisusta oli sohvakalusto: edessä kaksi nojatuolia ja takana kolmenistuttava sohva.
Tämä auto oli pienen pojan unelma. Loputtomien nippelien lisäksi jättimäisessä keulassa valot kääntyivät auki ja kiinni. Auto muistutti kaukaisesti Ritari Ässää. Ulkomuodoltaan ja ääniltään auto saapui joka paikkaan kaivamaan vaikeuksia ja aiheuttamaan ristiriitoja. Latasin cd-levyllisen 90-luvun alun amerikkalaista rap-musiikkia soittimeen. Tuntui, ettei mikään olisi voinut olla rouhevampi tapa kokea asfalttisen viidakon lakeja.
Keskustelu
Ei kommentteja
