13.04.2015
Naisautoilijat
Teksti: Arttu Lustig
Kuva: Kaisa Härö
Saabissani on automaattivaihteisto. Naiseni pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään autoa automaattivaihteistolla. Se oli hänestä epämiellyttävä kokemus. Kysyin syytä. Naiseni mukaan manuaalivaihteistolla kuskin pitää tehdä jatkuvasti jotain sen eteen, että auto liikkuu. Kuljettajalla on autoon jatkuva kontrolli. Automaattivaihteistolla taas auto on liikkeessä koko ajan, ellei paina jarrua. Kuskin suurimpana tehtävänä on tällöin pysäyttää auto. Naiseni ei halunnut ajaa automaatilla uudestaan, jos ei olisi välttämätöntä. Vastavuoroisesti ajoin naiseni autolla muutaman kuukauden automaattiajeluiden jälkeen. Kone huusi ja sammutin auton parkkipaikalla nostamalla jalan pois kaasulta. En muista tehneeni samaa sitten autokoulun ajokokeen.
Naiset ovat parempia autoilijoita kuin miehet. Tähän tulokseen olen tullut. Naiset pystyvät autojen suhteen suorituksiin, joihin miehet kykenevät vasta lähentyessään eläkeikää. On turha laskea miesten eduksi, että autourheilu on täynnä miehiä. Kilpa-autojen ja kilpakuskien kanssa sinulla tai minulla autoinemme ei ole mitään yhteistä. Autot voivat muistuttaa autojamme ja kuskeilta löytyä sama kromosomipari kuin sinulta ja minulta, mutta siihen loppuvat kaikki yhteiset tekijät.
Meidän tehtävämme autolla on ajella siellä täällä ja tulla turvallisesti kotiin nukkumaan. On koko autourheilun pilkkaamista väittää miehiä naisia luontaisesti paremmiksi kuskeiksi, koska valtaosa kilpa-ajajista on miehiä. Kilpa-ajaminen on jotain muuta kuin meidän väsynyt ajamisemme väsyneillä autoillamme. Kilpa-ajaminen vaatii pitkäjännitteistä harjoittelua sekä omistautumista asialle samalla tavalla kuin soittimen ammattimainen hallitseminen. Meidän köröttelymme, satunnainen auton tekniikan ronkkimisemme sekä Esson baarista tietona omaksutut juorumme autoista eivät ole verrannollisia millään tasolla siihen, minkä eteen kilpa-ajat tekevät taukoamatta töitä vuodesta toiseen. Kuskeina olemme kuin lähipubin karaokelaulaja. Joku voi pitää laulamista miellyttävänä, mutta uutta uraa ei sen takia kannata suunnitella.
Totuus on, ettei miesten ja naisten väliltä edes voida arvioida paremmuuseroja liikennetaidossa. Tieliikenne on suuri maailmanlaajuinen kaaos, jossa Utsjoella tehty ratkaisu risteyksessä vaikuttaa lopulta tokiolaisen lasitaiteilijan ajoaikaan kodin ja hammaslääkäriaseman välillä – perhosefekti pätee asfaltillakin. Kukaan ei ole taitava kuski tiellä. Ajotaitoja voidaan vertailla vain autokilpailuissa, joissa olosuhteet ovat kontrolloituja. Tieliikenteessä ei ole kontrollia, vaikka eri viranomaistahot yrittävätkin sen eteen tehdä kaikkensa. Tästä johtuen liikenteessä on lopulta kyse vain tuurista, joka ei armahda kuskin sukupuolta. Jokainen yksilönä rakentaa oman onnensa liikenteessä.
Olen keskustellut useiden naisten kanssa autoista. Kuulen aina saman mieltäni järkyttävän tarinan. Naiselle ei ole mitään omistaa sama auto yli viisi vuotta. Keskustelin työpaikallani erään naisen kanssa autoista. Nainen kertoi, että hänen tekisi mieli ostaa uusi auto. Kysyin kauanko hän oli omistanut nykyisen autonsa. Kymmenen vuotta, oli vastaus. Toinen naispuolinen työkaverini osti auton uutena, ajoi sillä puoli miljoonaa kilometriä, ja tämän jälkeen osti uuden auton. En tunne yhtään miestä, joka olisi pystynyt samaan auton kanssa. Naisten kyky omistaa auto on jotain, jota miesmieleni ei voi käsittää. Naisten kyky pysyä samassa autossa on ylivoimaista miehiin verrattuna. Tämän takia naiset ovat miehiä parempia autoilijoita.
Olen udellut naiseltanikin usein eikö hän haluaisi vaihtaa autoa. Minulla olisi moniakin sopivia ehdokkaita netistä valittuna. Kieltävän vastauksen perusteluna on ollut, että seuraava auto voisi olla huonompi. Huonompi tässä tapauksessa tarkoittaa, että seuraavassa autossa olisi enemmän vikoja. Naiseni auto on nähnyt minulla neljä autoa. Kun itse olen ollut pulassa auton kanssa, olen ajanut naiseni autolla. Koskaan ei tilanne ole ollut toisinpäin. Minun täytyy kunnioittaa naiseni tapaa hoitaa autonsa, koska jotain hän tekee paljon paremmin autonsa eteen kuin minä yhdenkään autoni eteen olen koskaan tehnyt.
Naiseni on kuitenkin tyytyväinen, että autossani on automaattivaihteisto. Kyydissäni on hänen mukaansa vihdoin miellyttävä istua. Mielestäni kyydissäni on aina ollut miellyttävä istua. Olen saanut kunnian kyyditä uudella autollani jopa naiseni ystäviä, mitä pidän saavutuksena. Näin ei aina ole ollut. Ehkä joku onnekas päivä pääsen vielä kyyditsemään naiseni äitiä, ihmistä, joka opetti minulle kuinka autoon vaihdetaan renkaat.
Keskustelu
Ei kommentteja