POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen
Suodatettu avainsanalla maantiellä ajo

Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016

torstai 26.05.2016 Avainsanat: Ecorun , Leonidas , Maantiellä ajo , Pohdiskelu , Seat , Seat Leon , Taloudellinen ajo

Hei, ei tässä näin pitänyt käydä! Viime viikonloppuna kisattu Neste Myllylampi Ecorun piti olla mulle revanssin paikka, sillä se se oli eka ecorun johon osallistuin kaksi vuotta sitten ja varsin huonolla menestyksellä. Jumbosijoja mulla ei ole ton ekan kisan jälkeen ollut ja nytkin kaiken piti olla kohdillaan, mutta yllättäen olin jälleen kirkkaasti viimeinen; yli litran erolla toiseksi viimeiseen! Ei ole todellista! Kirjoitin Facebookiin, että jos tässä kisassa tulee nyt jumbosija niin kilpailu on kirottu, ja nyt se näköjään tuli todistettua.

Mikä sitten meni vikaan?

Alkutankkaus. Olen siitä 100 % varma. Leonin ajotietokone näytti kisareitin kulutukseksi 4,4 l/100 km, mutta tankkauksesta laskettu kulutus olikin 5,4 l/100 km. WTF? Kaverinikin kommentoi, ettei ole mitenkään mahdollista että olisin tuolla reitillä pystynyt käyttämään noin paljon bensaa, enkä kyllä usko siihen itsekään, kun vertaa aiempien kisojen tuloksiin. Sitä paitsi viime kisassa ajotietokone näytti huomattavasti suurempaa kulutusta kuin tankattu. Tässä voi vain tulla siihen johtopäätökseen, että Leonin tankkauksesta laskettuihin kulutuksiin ei voi luottaa yhtään. Ja se on aika ikävää tässä lajissa!

Vaan on kyllä tosi outoa, että kahdessa viime vuoden ecorunissa, mihin Leonilla osallistuin, ajotietokoneen näyttämä ja tankkauksesta laskettu kulutus oli täsmälleen sama, kun nyt tulokset ovat olleet ihan ääripäitä. Mietin, mistä se voisi johtua ja tulin siihen tulokseen, että viime vuoden kisojen tankkaukset onnistuivat, koska niissä auto tankattiin pukilta eli auton polttoaineen täyttöaukon puoleinen takarengas on korokkeella. Tällöin bensa pääsee valumaan tankkiin paremmin ja eikä sinne jää ilmakuplia.

Käytin Leonin alkuviikolla öljynvaihtohuollossa ja kysyin samalla huoltoneuvojalta, minkä muotoinen tankki Leonissa oikein on. Huoltoneuvoja näytti minulle kuvaa, jossa näkyi tankin muoto ja ilman poistoputki. Ensinnäkin ilman poistoputki on tosi pitkä ja ohut, minkä seurauksena ilma tulee tankista hyvin hitaasti pois. Sehän on jo ollut tiedossa, että bensa vajuu tankkiin tuskastuttavan hitaasti ja kuvan perusteella se ei ollut mikään ihme. Uskoakseni suurin syy epämääräisiin tankkaustuloksiin on kuitenkin Leonin polttoainetankin muoto. Siinä on iso kuoppa keskellä ja korkein kohta on täyttöputkea vastapäätä. Jos tankkausta ei suoriteta korokkeelta, korkeimman kohdan täyttyminen on ihan sen ohuen ilmaputken tyhjenemisen varassa.

Alkutankkaus. Valkoinen auto pukilla, vihreä ei.

Myllylammen kisassa vain lopputankkaus suoritettin pukilta. Alkutankkauskin piti, mutta huoltoaseman polttoainekenttä oli toisen mittarin kohdalla niin kuopalla, että pukkia käytettiin vain siinä, koska siten saatiin sen puoleiset auton vaakatasoon. Eeeh... Kaverini sanoi, että olihan se periaatteessa tasaväkistä kaikille, kun alku oli tasamaalta ja loppu pukilta. Mutta jos ekassa autossa on suora tankki ja toisessa kuppi, niin vain ekan tankki saadaan täyteen tasamaalla kun taas tokaan jää ilmaa.

Normaalisti Ecorunin alkutankkauksen pitäisi tehdä auton polttoaineen kulutuksen seurantakaavioon piikki (koska ammattilaisten suorittama kisatankkaus on niin tappiin saakka tehty). Tässä kisassa alkutankauksesta laskettu kulutus oli kuitenkin täsmälleen sama kuin auton näyttämä 5,3 l/100 km. Ja tämän kisaa edeltäneen matkan keskinopeus oli 81 km/h, kun kisassa keskinopeus oli vain 59 km/h. Ei oikein kuulosta loogiselta, että kisareitin 22 km/h hitaammalla nopeudella kulutus olisi desin enemmän?

Fuellyn tankkauskuvaajasta erottaa hyvin aiemmat ecorun-tankkaukset, mutta tästä kisasta piikki jäi puuttumaan.

Ajatuksia reitin varrelta

Lopputuloksia lukuunottamatta kilpailu sujui varsin mallikkaasti. Kartturina mulla oli Asko, jonka kanssa olen ajanut kerran ennenkin, kolmannessa ecorunissani. Ooh, eka kerta kun mulla ei ollut uusi kartturi! Tykkäsin hirveän paljon työskennellä Askon kanssa, sillä kokeneen parin kanssa sain keskittyä ennen kaikkea ajamiseen.

Välillä tuli ajettua vähän turhankin rauhallisesti, mutta en oikeastaan tiedä miksi. Voisi tämänkin kai laskea eräänlaiseksi kokeiluksi, sillä olen ymmärtänyt, että kuskeja jotka käyttävät ajamiseen vielä omaa minuuttiaan ja niitä jotka ajavat koko ajan minuutin edellä aikataulua. Saavuimme AT:lle muutaman kerran oman minuuttimme loppupuolella, mistä seurasi, että emme päässeet lähtemään heti seuraavan minuutin alkaessa liikkeelle, mikä söi seuraavan pätkän ajoaikaa. Lopputuloksena oman minuutin käyttämisestä ei siis hyötynyt mitään.

Ekalle AT:lle olimme ajamassa ihan hyvällä aikataululla, kun 10 km ennen AT:ta saavutimme traktorin. Koska matkaa seuraavaan risteykseen oli vähän vajaa kilsa, Asko mietti, että ei tarvitse ohittaa sitä, eikä mutkikkaalla tiellä hirveästi ohituspaikkoja edes ollut. Mutta voi pojat, että oli pitkä kilometri! Traktori ajoi pääosin 30 km/h, mutta yhdessä vaiheessa se pudotti nopeuden 20 km/h:iin. Tuo kilometrin pätkä olisi normaalisti ajettu vajaaseen minuuttiin, mutta nyt kykimme siinä pari minuuttia, mikä ei tehnyt hyvää keskinopeudelle. Lopputuloksena jouduin kaahaamaan seuraavan 60 km/h alueen jouduin kaahaamaan aika vauhtia ettei myöhästytty. Kymmenen sekuntia meillä taisi jäädä aikaa, pikkasen oli sykkeet korkealla kun kaarsin AT:lle! Tulipahan opittua, että parempi painaa ohi jos risteykseen on matkaa yli puoli kilometriä.

Ei olisi enää kuin 600 m käännökseen...

Viimeisellä AT:lla myöhästyimme. Eksyimme lopputankkaus-bensa-aseman pihaan, minkä seurauksena myöhästyttiin AT:lta pari sekuntia. Rivakalla kiihdytyksellä olisi ehkä ehditty bensiksen takana olevalle AT:lle, mutta eteen sattui pyörää taluttava rouva, joten se oli sitten siinä. En sentään viitsinyt ajaa kumoon. :D Viimeiseltä AT:lta myöhästyi myös kaksi muuta autoa. Nuotteihin merkittyyn aikatauluun nähden reitille annettiin ennen lähtöä pari minuuttia lisää ajoaikaa, ettei siinä tulisi niin kiire. Minusta tosin kiire oli ihan oma moka, sillä jos motarin olisi ajanut 80-100 km/h sijaan sallittua 120 km/h niin varmaan olisi ehtinyt. 

Muutama sekunti aikaa jäljellä, AT muutaman metrin päässä ja eteen sattuu kiireetön jalankulkija! :O

Kohtuuttoman kulutuksen lisäksi lopputuloksista löytyi myös toinen yllätys. Olimme sen myöhästyneet taukoa edeltävältä AT:lta minuutilla. Ja se kun oli ainut etappi, jossa olimme etuajassa! Hidastelin pätkän lopussa 80 km/h alueella 60 km/h ja silti jouduimme odottamaan AT:lla omaa minuuttiamme, ennen kuin pystyimme antamaan aikatarkastuskortin valvojalle. Ilmeisesti olimme sitten laskeneet väärin saapumisajan... Kisan tuloksiin näillä kahdella myöhästymisellä ei ollut mitään merkitystä, sillä ilman niitäkin kulutusero edelliseen kilpailijaan nähden oli 9 desiä... Meidän kisan loppukulutus oli siis sakot mukaan lukien 5,609 l/100 km.

Vaikka oli kevätkisa, leikkuupuimurit onneksi loistivat poissaolollaan. Noh, olihan siinä yhdessä traktorissa jo riittävästi haittaa. Yhdessä vasemmalle kaartavassa mutkassa kohdattiin sen sijaan leveä kuljetus ja vielä meidän kaistalla! Joku kaistapää ajoi siinä vastaan mönkijällä, jossa oli kyydissä vaakasuorassa puolitoistametrinen tukki. Onneksi ei ollut vastaantulijoita, niin pystyttiin väistämään se.

Niin mikä tuli vastaan?! Videolta katsottuna ohitustilaa on reilusti, mutta tuolla hetkellä se tuntui kaikelta muulta etenkin, kun ei mitään hajua tuleeko joku vastaan tuolta vasemmalle kaartuvasta mutkasta ja vauhtiakin oli.

Parasta Neste Myllylampi Ecorunissa on ehdottomasti reitti! Ei ihme että olin kaksi vuotta sitten ihan haltioissani, sillä niin kauniita maisemia reitille osuu. Tiet ovat hyväkuntoisia ja ne muutamat hiekkatiepätkätkin ovat melko hyviä. Siis olihan hiekkatiet paikoitellen kuin kuulalaakereilla ajamista, mutta ei ollut mitään ikäviä monttuja, joita olisi joutunut väistelemään.

Hybridit

Pohdiskelin viimeksi Toyota Auris Hybrid -tekstissäni, että ecorunissa hybridit pitäisi erottaa omaan luokkaansa ja Myllylammen kisa vahvisti entisestään tätä käsitystä. Mieheni avautui minulle taannoin, että kuinka tyhmiä me olemme, kun suostumme samaan sarjaan sellaisten kanssa, joilla on akku täynnä ylimääräistä energiaa kisan alussa. Että meidän pitäisi saada vastineeksi mukaan litran täyttöpullo bensaa. Nii-in! Hybridit keräävät tietysti myös matkalla energiaa talteen ja pystyvät ajamaan kisassa kymmeniä kilometrejä sähköllä samalla, kun polttomoottorit käyvät taukoamatta. Tämä on tietysti pelkkää teknistä etumatkaa, mutta silti selkeä syys jakaa hybridit omaan luokkaansa?

Myllylammen ecoruniin osallistui 15 autoa, joista yhdeksän kulki bensalla. Näistä neljä oli hybridejä, joista kolme vielä samanlaisia uusia Toyota Priuksia. Olin ihan varma, että hybridit vievät ensimmäiset sijat etenkin, kun kisan keskinopeuspyynnit olivat niin maltillisia; pääosin 55-64 km/h. Alussa ja lopussa pyynti oli 74 km/h, kun ajettiin niin pitkän motaria. Todettiin muutamien kisaajien kanssa jo ennen reitille lähtöä, että hybridit kisaavat kärkisijoista ja me perinteisillä autoilla niistä seuraavista ja niinhän siinä kävi. Yksi Prius tosin keskeytti ajettuaan harhaan pahemman kerran.

Luokkatulokset

Yhteenveto

Kisasta jäi epämääräisen loppukulutuksen takia aika paha maku suuhun, mutta nyt olen jo leppynyt. Selkeää on kuitenkin, että Leonin kulutusta ei ole mahdollista laskea luotettavasti, jos tankkausta ei tehdä pukilta sekä alussa että lopussa. Tämä on huomioitava seuraavissa kisajärjestelyissä! 

Kauden viimeinen kisa 1000 Lakes Ecorun ajetaan pe-la 1.-2.7.2016 täällä Jyväskylässä. Vielä ei ole selvinnyt, onko kyseessä yön yli ajettava kilpailu vai kahteen päivään jaettu kilpailu. Ammoisina aikoina ecorunit ovat monesti olleet yökisoja, mutta viime vuosina niitä ei ole ilmeisesti enää ollut. Yleisesti vaikutti siltä, että kisaajat eivät ole kovin innostuneet ajamaan yöllä. Minä aion jättää kisan väliin jos se ajetaan yön yli, koska tiedän etten pysy hereillä. Vaikka tie olisi kuinka mutkikas ja tekemistä piisaisi, niin ei se auta siihen, että reaktiokyky heikkenee väsymyksen kasvaessa. Taloudellinen ajo ei voi olla liikenneturvallisuudella leikkimistä.

Kisareitillä oli mahtavia maisemia, joissa silmä lepäsi sen minkä ehti. :)

Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin

keskiviikko 04.02.2015 Avainsanat: Driveco , Maantiellä ajo , Polo , Polo Junior , Renkaat , Talvi , Yhteistyö

Olen aina ollut nastarengasihmisiä, koska ne ovat yksinkertaisesti turvallisin valinta Suomen talveen. Kitkarenkaat ovat kuitenkin alkaneet viime talvina vähän kiinnostaa, sillä rauhallisella ja ennakoivalla ajotyylilläni minun pitäisi pärjätä niillä ihan hyvin. Renkaat ovat kuitenkin sen verran arvokkaita, että niitä ei voi ihan noin vain kokeeksi lähde vaihtamaan. Viime talvena olisin saanut valita Poloon Hakkapedia-blogaajana Hakkapeliitta R2 -kitkarenkaat, mutta vedin varman päälle ja valitsin Hakkapeliitta 8 -nastarenkaat*.

Jokin aika sitten Rengasnuoran Jarmo kysäisi, olisinko kiinnostunut testaamaan kitkarenkaita. No ehdottomasti! Saisin testata kitkoja ilman sitoumuksia sen aikaa kun huvittaa ja palata sitten takaisin omiin nastoihin. Testirenkaiksi sain valita joko Nokian Hakkapeliitta R2 tai Goodyear UltraGrip Ice 2, jotka molemmat ovat testimenestyjiä. Merkillä ei ollut minulle juuri väliä, joten päädyin Jarmon ehdottamaan Goodyeariin*, joka voitti viime talvena TM:n kitkarengasvertailun.

Jotta pystyisin mahdollisimman hyvin vertaamaan nasta- ja kitkarenkaiden eroa, kävin ajamassa juuri ennen renkaiden vaihtoa reilun 60 km lenkin. Pienen keskustapyörähdyksen jälkeen suuntasin Ronsuntaipaleentietä Muuramen Isolahteen, joka on moottoripyöräilystä tuttu pätkä, mutta jossa en ole koskaan talvella ajanut. Tie oli urainen, jäinen ja mutkainen eli aivan täydellinen rengastestaukseen. Jossain mutkissa auto luisti aavistuksen sivusuunnassa ja kertaalleen isommassa mutkassa ajonvakautus puuttui peliin kuuluvan rutinan saattelemana. Isolahden jälkeen kävin kipuamassa Riihivuoren laelle ja sitten vanhaa Jyväskyläntietä takaisin kaupunkiin. Lopuksi kokeilin pari mäkilähtöä Tikassa erittäin jyrkässä lumipintaisessa ylämäessä. 

Reilu 60 km pitkä renkaiden testauslenkkini

Lenkin jälkeen kävin Rengasnuoralla vaihdattamassa nastat kitkoihin ja ei muuta kuin takaisin baanalle. Tietenkin nyt vähän varovaisemmin ja entistä ennakoivammin, koska kitkojen pito ei ole nastarenkaiden luokkaa. Jarmo myös muistutti, että kitkat eivät varoita millään tavalla liukkaasta. Siinä missä nastat tavallaan varoittavat liukkaasta äänellään, kitkat ovat täysin äänettömät. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi kitkoja tältä kannalta!

Ensimmäinen ihana havainto kitkoista oli tietenkin hiljaisuus. Tuntui, kuin auto olisi vetäissyt jalkaansa villasukat ja tassutteli niillä eteenpäin äänettömästi kuin kissa.

Goodyear UltraGrip Ice 2

Ajoin kitkarenkailla lähtöä ja loppua lukuun ottamatta saman testilenkin kuin nastoillakin. Puolentoista tunnin ajon jälkeen fiilis oli hämmentynyt: näinkö helppoa tämä on? Olin odottanut, että auto tahtoisi luistella mutkaisella ja jäisellä tiellä ekaa lenkkiä enemmän, mutta takapuoleni ei huomannut luistoa kuin pari kertaa aavistuksen verran. Taisin kyllä tulla mutkiin vähän rauhallisemmin kuin nastarenkailla, mutta muuten ajelin Drivecon* perusteella aika samaa nopeutta kuin ekallakin lenkillä. Koko reissun keskinopeus oli vain kaksi kilometriä ekaa lenkkiä pienempi.

 

Testilenkki nastarenkailla ja kitkarenkailla ajettuna.

Riihivuoren laelle ajoin tietoisesti ekaa kertaa varovaisemmin, koska mäen päälle vievä tie on mutkainen ja jännästi reunoihin kallellaan. Ylämäessä jossain vasemmalle kaartavassa mutkassa tuli silti pieni säikähdys, kun auto meinasi puskea suoraan oikean reunan penkkaa kohden. Pieni jarrutus kuitenkin auttoi ja pääsin taas oikealle ajolinjalle. 

Mäkilähdöt onnistuivat kitkoilla varsin hyvin. Hieman jäisessä kirjaston mäessä Polo lähti siitä liikkeelle täysin ongelmitta eikä luistoneston merkkivalo välähtänytkään. Lumisessa tosi jyrkässä ylämäessä ensimmäinen liikkeelle lähtö meni myös hyvin, mutta parilla seuraavalla renkaat vähän sutivat tyhjää vaikka annoin kaasua tosi varovasti. Auto ei silti valunut yhtään taaksepäin, vaan pienen nuljumisen jälkeen se lähti kipuamaan mäkeen varmoin ottein.

Täytyy muuten todeta, että Polon mäkilähtöavustin on erinomainen varuste. Sen avulla auto pysyy paikallaan vielä hetken sen jälkeen, kun jalan on nostanut jarrulta. Ehtii hätäilemättä siirtää jalan jarrulta kaasulle ilman pelkoa siitä, että auto lähtee valumaan.

Muutaman päivän testaamisen jälkeen on sanottava, että kitkarenkaat ovat hämmästyttävän helpot ajettavat. Haluaisin sanoa “huolettomat”, mutta väitän, että siinä vaiheessa, kun kitkarenkaista lakkaa huolehtimista, ollaan menossa metsään. Huonolla tuurilla muutenkin kuin kielikuvana. Pitää tiedostaa, että alla on kitkat ja muistaa huolehtia ennakointi ja turvavälit sen mukaiseksi. 

Olen ajanut tämän viikon autolla töihin ja joka kerta vasta ekassa käännöksessä muistanut, että ainiin, Polossa on kitkarenkaat ja sitten olen huomioinut ne loppumatkan (ja nauttinut hiljaisuudesta). Kaikki on mennyt tähän saakka hyvin, mutta testirupeama on vasta alussa. Maanantaina suuntana on Hämeenlinna ja renkaat pääsevät pidemmälle maantielenkille. Helmikuun lopussa puolestaan perinteinen autokoulun ratapäivä, jota odotan nyt erittäin mielenkiinnolla, kun on erilaiset renkaat alla. Pääsee oikeasti kokemaan, miltä kitkat tuntuu kun ollaan pidon rajamailla ja miten jarrutusmatkat eroavat nastarenkaisista autoista.

* Olen saanut Hakkapeliitta 8 -nastarenkaat Nokian Renkailta, koska olen Hakkapedia-rengastestaaja. Goodyear UltraGrip Ice 2 -kitkarenkaat ovat testissä Rengasnuoralta. Driveco-ajotavanseurantalaite Falckilta on käytössäni toistaiseksi. Kaikki mielipiteet ovat omiani. Linkkien klikkaaminen ei tuota minulle mitään.

Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up

torstai 13.11.2014 Avainsanat: Ford , Koeajo , Maantiellä ajo , Maastoajo , Muilla autoilla ajaminen

4WETOA-blogin Akin Ford Ranger Wildtrak pick-up vaihtui alkusyksystä pitkällisen odottelun jälkeen uunituoreeseen malliin. Nopeamminkin sen olisi saanut, mutta Aki halusi ehdottomasti Super Cab -version, jossa on pitkä lava ja vain yksi penkkirivi. Värinä on upea oranssi, josta Aki kirjoittaa: “Jos Wildtrak ei ole Wildtrak-oranssi, en oikein tiedä, onko se edes Wildtrak.”

 

Aki mietiskelee, millaisiin seikkailuihin Wildtrak hänet seuraavaksi viekään...

Reilu kuukausi takaperin Aki kysäisi, haluaisinko koeajaa Wildtrakin ja vieraskynäillä siitä hänen blogiinsa. No totta kai halusin! :) Tällainen iso pick-up on jotain aivan muuta, kuin mitä koeajoissani on totuttu näkemään.
 
Wildtrak oli toinen pick-up, jolla olen ajanut. Eka oli Amarok, jolla ajeltiin metsässä viime talvena Volkswagen hyötyautojen talviajokoulussa. Ihan vastaavaan maastoon Aki ei mua valitettavasti vienyt Wildtrakillaan, mutta pääsin sentään ajamaan pellolla, mikä sekin oli varsin hauskaa. Aki tosin taisi olla hieman kauhuissaan huomatessaan millainen peltokaahari rauhallisen poloisen kuoren alta paljastuikaan… Minussa oli kuulemma miehekkäitä piirteitä! Olen liikenteessä rauhallinen ja turvallisuudesta huolehtiva kuski, mutta kun tilaa oli, niin mikäs siinä päästellessä. Sama pätee rampeilla kiihdytyksiin. Talla pohjaan ja menoksi, sillä pitäähän autosta nyt testata, miten se kulkee.
 
Aki kutsuu itseään Ford Ranger -mieheksi, mutta puhuu silti aina Wildtrakista, joka on Ford Rangerin parhaiten varusteltu malli. Miellän avolava-auton lähinnä työjuhdaksi, mutta ymmärrän hyvin, että senkin voi haluta kunnon varusteilla. Ei Polossakaan voi vedota siihen, että kauppakassiin riittää perusvarustelu - ainakaan meidän perheessä. Täten voin hyvin uskoa, että Wildtrak on se ainut oikea Ford Ranger Akille. :) Siinä on malliston isoin moottori, isot vanteet, alcantara-verhoilu ja urheilullisia yksityiskohtia. Tehoa löytyy 50 pollea enemmän, kuin muista malleista. Vakiovarusteena on myös tunnelmallinen sisävalaistus, navigointijärjestelmä ja peruutuskamera. Herkkuja!
 
Suuntasimme Wildtrakilla ensimmäiseksi Heinämäentielle, josta olin bongannut täydellisen kuvauksellisen paikan. Upea oranssi auto ja syksyn ruska, mikä sopisikaan paremmin? En muuten ollut ollenkaan tajunnut, miten paljon ko. hiekkatietä ajetaan... Neljän jälkeen ei ollut ihan paras hetki parkeerata autoa vastaantulevien kaistalle poseeraamaan, mutta onnistuin kuitenkin nappaamaan muutamat hyvät kuvat eikä liikennekään hirveästi häiriintynyt.
 

Wildtrak maastoutuu ruskaan.

Olin pyytänyt Akia hoitamaan Wildtrakin ajamisen hiekkatien reunaan, mutta valokuvaussession jälkeen hyppäsin kuskin penkille. Tai oikeastaan kiipesin, sillä Wildtrak oli ihan järkyttävän iso! Keula oli ties miten kaukana edessä ja perä jossain takana. Nopeasti Wildtrakin kokoon kuitenkin tottui, eikä ajaessa enää muistanut, miten iso auto oli alla. Mitä nyt sieltä näki hyvin muun liikenteen yli.
 
Aki oli meinannut ajattaa meidät Jyväskeskuksen parkkihalliin, mutta unohti onneksi. Toisaalta se olisi voinut olla hyvin mielenkiintoista, mutta mietin vaan, että olisiko hän todella uskaltanut antaa minun ajaa sinne. Siinä vaiheessa olisi varmasti taas huomannut ajavansa jättiläisautolla.
 
Pellolla Wildtrak oli kuin kotonaan, vaikka alusta oli sellainen, että jollain Pololla sinne ei olisi uskaltanut harkitakaan menevänsä. Pellolta poistuessa testattiin alennusvaihdetta, mikä aikaansaa fiiliksen siitä, että auto mönkii vaikka minkä yli, vaikka maasto ei kovin haastavaa ollutkaan. Wildtrakin kanssa ilmeni kyllä taas sama juttu kuin Amarokillakin: pick-upin keula on niin jyhkeä, että kuskilla ei ole aavistustakaan, mitä sen edessä/alla on. Pitää siis jo kauempaa tiedostaa mihin on menossa ja valita ajolinja sen mukaan. Ja luottaa paikan tuntevaan apukuskiin. :P
 

Wildtrak luontaisessa ympäristössään.

Wildtrakin konehuoneesta löytyy 3.2-litran turbodieselmoottori, joka pitää miehekästä jyrinää reippaassa kiihdytyksessä. Kiihdytys moottoritielle satasen vauhtiin tuntui yllättävän ripeältä näin isolle autolle ja sitä se onkin: automaatti kiihtyy speksien mukaan 0-100 km/h 10,4 s eli samaa luokkaa kuin monet tavalliset perheautot.
 
Toinen minut yllättänyt asia oli Wildtrakin käsittämättömän hyvä rullaaminen, kun kaasua ei paina. Ajattelin, että niin ison auton vauhti hidastuisi nopeasti, mutta taisikin olla niin, että kun massan saa liikkeelle, niin se sitten kanssa menee ja menee.
 
Jottei menisi pelkäksi kehumiseksi, niin valitettavasti Wildtrakista löytyi epäonnistuneitakin ominaisuuksia. Mittariston keskellä oleva ajotietokone ei ollut kovin informatiivinen ja sen käyttäminen oli hankalaa. Nopeusmittarin alareunassa sijaitseva ajotietokoneen näytön tietoja vaihtava nappi herätti myös ihmetystä. Se on vastaava kuin vanhan Polon trippimittarin nollaustikku ja jotta sitä ylettyy painamaan, on pujotettava käsi ratin puolien välistä. WTF? Ratissa on vakionopeussäätimen ja handsfreen napit, mutta kyllä siihen nyt yksi ajotietokoneen nappi olisi vielä mahtunut.
 
Wildtrakin vakiovarusteiseen navigointijärjestelmään en tajunnut tutustua. Navigoinnin/radion monitoiminäyttö oli halkaisijaltaan vain viisi tuumaa, mikä tuntui surkean pieneltä. Radion sinisävyinen käyttöliittymä näytti siltä, kuin se kuuluisi auton edelliseen sukupolveen. Lisäksi näyttö oli piilotettu hassuun syvennykseen, joten se tuntui aika etäiseltä. Se tosin näytti olevan varsin hyvä paikka säilyttää puhelinta…
 

Wildtrakin ohjaamo. Eikö tuo näyttö ole teistäkin aika pieni?

Peruutuspeiliin integroitu peruutuskameran näyttö oli kätevä ominaisuus. Ei enää vuoronperää kamerakuvan ja peilin vilkuilua, kun ne on samassa paikassa. Kuva on tietysti pieni, mutta ei se haitannut. Tämän kokoisessa autossa peruutuskamera on mielestäni ehdoton varuste. Ainakin itse tunnen oloni paljon varmemmaksi, kun on elektroniikkaa ilmoittamassa takana piilevistä vaaroista.
 

Peruutuskameran näyttö taustapeilissä.

Päättelimme koeajosession työpaikalleni, johon olin jättänyt Polon odottelemaan. Siitä se ajatus sitten lähti vielä viimeiseen valokuvailuun - pitihän nämä kaksi todella erilaista autoa ajaa yhteiskuvaan. Iltahämärässä kuvaan tuli vielä ihan oma tunnelmansa, vaikka tausta olisi voinut olla parempikin. 
 

Poloinen ja Wildtrak - ei todellakaan kuin kaksi marjaa!

Täytyy sanoa, että hirveän hauskaa oli tavata toinen autobloggaaja ja vaihtaa ajamisen lomassa ajatuksia kaikenlaisesta liikenteeseen liittyvästä. Valokuvaaminenkin oli kaksin verroin hauskempaa kaverin kanssa ja kaveria pystyi nakittaa siirtämään autoa hieman eri asentoihin. Tämä on joskus uusittava!
 

Blogaaja kuvasi blogaajan kuvaamassa. :)

Rullahiihto liikenteessä

maanantai 22.09.2014 Avainsanat: Kevytliikenne , Liikennesäännöt , Maantiellä ajo , Moottoripyöräily , Muiden käyttäytyminen , Omat mokat , Pohdiskelu

Olen kohdannut rullasuksilla hiihtäjän tänä kesänä kahdesti liikenteessä. Kummallakin kerralla tilanteessa oli vaaran tuntua, joten ajattelin pohdiskella asiaa ääneen hieman täällä blogin puolella.
 
Ensimmäinen rullahiihtäjän kohtaaminen tapahtui heinäkuussa, kun moottoripyöräilin Puuppolantietä kaupunkiin 60 km/h alueella. Tiellä ei ole pientareita ja sen reunassa menee kevyenliikenteenväylä. Ehkä kevyenliikenteenväylän halkeamista johtuen rullahiihtäjä oli päättänyt luistella tietä pitkin. Siinä hän luisteli tyytyväisenä vastaan tien oikeaa puolta (hänestä katsottuna vasenta) vieden koko kaistan eikä tehnyt elettäkään väistääkseen. Mitä hittoa!? Onneksi tiellä ei ollut muuta liikennettä, joten pystyin väistämään hänet vastaantulijoiden kaistaa käyttäen. Jos kohtaaminen olisi tapahtunut vain hetkeä myöhemmin, autoja olisi tullut vastaan hänen kohdallaan enkä olisi tiennyt minne väistää, jos hän ei anna tietä.
 
Toinen rullahiihtäjän kohtaaminen oli viime viikolla, kun ajoin moottoripyörällä mutkaista pientareetonta maantietä Isolahdesta kaupunkiin päin 70 km/h alueella. Tällä kertaa saavutin tien oikeassa reunassa kanssani samaan suuntaan luistelevan rullahiihtäjän. Samaan aikaan vastaan oli tulossa auto, mutta ajattelin että pääsisin silti hiihtäjän ohi, koska hän varmaan vetäytyisi tien reunaan nähdessään auton ja kuullessaan moottoripyöräni. Hiihtäjällä ei kuitenkaan ollut silmiä eikä korvia selässään eikä hän tehnyt elettäkään väistääkseen, joten jouduin jarruttamaan moottoripyörän vauhtia reilusti. Tämä oli kyllä totaalinen virhearvio minulta! Olisi pitänyt hidastaa jo paljon kauempaa, kun näin vastaantulevan auton. Heinäkuun tapaus oli selkeästi jo unohtunut.
 

Saavutin oikeassa reunassa luistelevan rullahiihtäjän takaapäin. (Kuva on kaapattu VillaCartouchen YouTube-videosta.)

Kaksi kohtaamista, kaksi konfliktia, kaksi syyllistä. Molemmista tilanteista selvittiin turvallisesti, mutta viimeviikkoisen jälkeen jäin miettimään, miten rullahiihtäjät olisi turvallisinta ohittaa ja kummassa reunassa rullahiihtäjien pitäisi kulkea. Haastavaksi rullahiihtäjien ohittamisen tekee se, että luistelutyylillä etenevä hiihtäjä vie ainakin kapeammilla teillä lähes koko kaistanleveyden.
 
Liikenteessä rullasuksilla hiihtäjät (kuten myös rullaluistelijat, rullalautailijat, potkukelkkailijat, pyörätuolit ja polkupyörän taluttajat) lasketaan jalankulkijoiksi, joiden ensisijainen paikka ajoradalla on sen vasemmassa reunassa. Oikeaa reunaa saa käyttää, jos se on kulkureitin tai muiden syiden vuoksi turvallisempaa.
 
Koitin miettiä, kumpi reuna on turvallisempi rullahiihtäjälle ja kallistuin aavistuksen vasemmalle. Vasen reuna siksi, että rullahiihtäjä näkee vastaan tulevan auton ja pystyy tällöin väistämään reunaan. (Heinäkuun tapaus oli tällainen, tosin hiihtäjä ei väistänyt.) Jos vasemmassa reunassa hiihtävän takaa tulee ajoneuvoja, ne pääsevät ajamaan ohi rauhassa omaa kaistaansa pitkin. Oikeassa reunassa luisteleva rullahiihtäjä ei sen sijaan näe takaansa tulevia ajoneuvoja eikä osaa välttämättä varoa niitä. (Viime viikon tapaus oli tällainen.) Silloin takaa tulevan auton on väistettävä hiihtäjää ja tarvittaessa myös jarrutettava.
 
Jos molemmilla kaistoilla tulee samaan aikaan auto rullahiihtäjän (tai polkupyörän tai jalankulkijan) kohdalla, niin tilanne on todella inhottava etenkin, jos tiessä ei ole pientareita. Pidän tuplakohtaamistilanteessakin turvallisempana sitä vaihtoehtoa, että hiihtäjä näkee vastaantulijan ja tietää mennä kasempaan eikä niin, että takaa tulija humauttaa yllättäen hiihtäjän ohi hihaa hipoen. Jos vain mahdollista, tuplakohtaamisen välttämiseksi hiihtäjän takaa omaa kaistaansa ajavan auton kannattaa mielestäni hidastaa, jotta hiihtäjän kanssa samalla kaistalla vastaantuleva pystyy vähän väistämään hiihtäjää. Kapeilla teillä kohtaamiset ovat ikäviä, mutta koitetaan selvitä niistä yhteispelillä!

Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun

maanantai 19.05.2014 Avainsanat: #onnellistenajokoulu , Bensan kulutus , Ecorun , Maantiellä ajo , Mazda , Muilla autoilla ajaminen , Taloudellinen ajo , Tankkaus , Tapahtuma

Viime lauantaina koitti Mazdan #onnellistenajokoulu’n loppuhuipennus, kun suuntasimme porukalla Neste Myllylampi Ecorun-taloudellisuusajokilpailuun. Valitettavasti tiimien vetäjät ja osa koululaisista eivät päässyt mukaan, mutta oli meitä silti menossa mukana neljä autokuntaa Mazda3:lla.
 
Parhaiten kisassa menestyi toinen opettajamme Minna Sillankorva, joka nappasi kartturinsa Niklas Virran kanssa diesel-sarjan kakkossijan Mazda3 2,2 Skyactiv-D:llä! Upeaa! Minna kertoi valmistautuneensa kisaan huolellisesti pesemällä auton ja asentamalla puhelimeen keskinopeusmittarin. Niinhän se on, että lahjattomat harjoittelevat! :D
 

Todella hienosti menestyi myös Heikki, joka hyppäsi suunnilleen pystymetsästä bensa-auton rattiin, mutta hätyytteli silti vitossijaan oikeuttaneella kulutuksellaan hybridiauto Toyota Priusta! Jos Mazda3 1.5 Skyactiv-G olisi ollut Heikillä tämän viikon testissä ja yksi uukkari olisi vältetty, sijoitus olisi ollut varmasti vielä parempi.

Itse vein kilpailun jumbosijan ja hopeaa siinä päässä nappasi nimensä veroisesti Vesa Silver.
 
Kuten sijoituksestanikin voi arvata, en oikein ollut tyytyväinen tulokseeni. Alkuperäinen kartturini Jiri (toinen opettajista) joutui perumaan tulonsa, joten Mazda ja Autoliitto järkkäsivät mulle uuden kartturin. Toivottavasti kartturini ei hirveästi loukkaannu tästä, mutta pakko on sanoa, että hänen virheidensä takia kisani meni aivan totaalisesti penkin alle. Varmasti kartturia harmitti yhtä paljon kuin minua. Jos mä olisin ollut kartanlukija, niin virheitä olisi tosin varmasti tullut vielä enemmän, mutta siksi en edes yritä... xD

Ensimmäisen etapin nuotit. Päivän reitistä ei ollut karttaa, vaan mentiin pelkillä ohjeilla.

Kilpailu koostui viidestä etapista, joiden jokaisen päätteeksi ilmoittauduttiin AT-pisteellä ja odotettiin minuutti seuraavalle etapille lähtöä. (Paitsi 3. etapin jälkeen, jolloin oli ruhtinaallinen 22 min eväs- ja hermojenlepuutustauko.) Jokaiselle etapille on määritelty ihanneaika, jonka sisällä pitää ilmoittautua AT-pisteelle, tai tulee aikasakkoa. Ihanneajan ja etapin matkan perusteella on laskettu myös matkan tavoitekeskinopeus.
 

Päivään mahtui niin 120 km/h moottoritietä kuin pieniä hiekkateitäkin.

Etappi 1

Ensimmäinen etappi sujui hyvin. Alussa ajettiin pitkä pätkä moottoritietä, jolla kartturin arvioiman keskinopeuden perusteella tajusin laskea nopeuden sataseen vaikka rajoitus oli 120. Motarilta matka jatkui vähän pienemmille teille. Ajokoulun videoryhmä oli kiinnittänyt autoomme videokameran, jolle pyydettin kertomaan omasta valmistautumisesta kisaan ja kokemuksista Mazda3:sta, mutta pääosin höpisin sille kaikkea enemmän ja vähemmän tyhmää. Hauskaa varmaan katsoa se läpi! :D
 
Ensimmäiselle AT-pisteelle tulimme juuri ajallamme, joskin teimme kunniakierroksen viereisen liikkeen pihassa, kun kartturi kehotti vahingossa kääntymään vasemmalle oikean sijaan. Yhtä risteyksestä eteen tullutta hiiitaaasti ajavaa Transporteria lukuunottamatta mitään ongelmia ei ollut ja fiilis oli mitä mainioin.

Etappi 2

Toisella etapilla alkoi sekoilu. Ajoimme yhden risteyksen ohi, minkä seurauksena tuli pari sataa metriä ylimääräistä matkaa, pysähdys ja U-käännös. Vain muutaman sadan metrin päästä ajoimme uudelleen harhaan ja piti tehdä toinen uukkari. Nyt sille oli onneksi paremmin tilaa, ja teinkin sen aika sähäkästi, mutta kyllä ärsytti tällainen toilailu!
 
Kakkosetapilla pieniä ongelmia tuottivat myös reitillä saavuttamamme leikkuupuimuri ja traktori. Onneksi molemmista päästiin aika nopeasti ohi, mutta etenkin puimuri oli ikävä, sillä saavutin sen tietenkin alueella, jossa ei nähnyt ohittaa sitä ja oli pakko päästää vauhti hidastumaan.
 
Kakkosetapilla päästiin jo ennakkoon hieman pelkäämilleni hiekkatieosuuksille. Isot pojat olivat kertoneet, että kisoissa on aika tiukat aikarajat, joten hiekkateilläkin on painettava rajoitusnopeutta eli tässä tapauksessa lähempänä 80 km/h. Ajo alkoi mennä jo vähän vaaralliseksikin, kun oioin mutkia ja toivoin, että seuraavan mutkan takaa ei tule vastaan toista autoa. Muutamissa mutkissa ajonvakautuskin aktivoitui. 
 
Videoryhmä sai varmasti hyvää materiaalia, kun välillä ajoin kieli keskellä suuta ja välillä irvistelin kauhusta… Ja välillä bongasin ääneen valkovuokkoja, hevosia, hienoja kallioita ja muuten ihania maisemia. :) Sääli, että autossa ei ollut kuin yksi kamera. Itse ajoa näyttävä kamera olisi nimittäin tallentanut aika jännää materiaalia ja selittänyt ilmeitäni. Oman (laina)videokamerani jätin kotiin, koska totesin, että minulla ei millään riitä aika käydä läpi kaikkea materiaalia, mitä siihen tarttuisi.
 

Tällaista asfaltoitua maantietä kisareitti pääasiassa oli.

Etappi 3

Kolmannella etapilla oli vuorossa myös niin asfalttia kuin hiekkatietäkin. Heti alussa ajoimme yhden risteyksen ohi, minkä seurauksena rivakka uukkari. Lisäksi missasimme kaikessa tohinassa yhden tiekirjaan merkityn pakollisen pysähdyksen. Se oli siis maastossa kolmio, mutta tiekirjaan siihen oli laitettu pakollinen pysähtyminen. Hups… 
 
Kiire oli ja hiekkatiellä vauhti sen mukainen. Peltojen keskellä mutkitelleella tiellä ajoin sitten yhdestä vasemmalle kaartavasta tiukasta mutkasta melkein ulos. Auton perä heitti jo aika huolestuttavasti, mutta onneksi Mazda3:ssa oli todella hyvä ajonvakautus ja pysyttiin juuri ja juuri tiellä. Mutta oli vähän turhan jännää!
 
Muuta mainitsemisen arvoista kolmosetapilla ei sitten tapahtunutkaan. Loppumatkasta piti laskea keskinopeutta (turhaan kaahasin hiekkateillä…) ja niin ajelin 80 km/h alueella 60 km/h nopeutta ja keräten perääni pientä autoletkaa. Onneksi en kovin pitkäksi aikaa. Vähän ennen AT-pistettä oli järjestäjien tutka, mutta se ei haitannut koska olin körötellyt 60 km/h jo jonkin aikaa.
 
Etappi päättyi aloituspaikkaan ja evästaukoon. Kävin kuumana missattujen risteyksien vuoksi ja avauduin kaikille, kuinka ajosta ei tullut mitään. Olisinpa tiennyt, että se oli vasta pientä…

Etappi 4

Pikaisen evästyksen jälkeen starttasimme nelosetapille minuutin myöhässä, mutta mitä pienistä. Matkaa taitoimme osittain samoja teitä, mitä olimme aiemmilla etapeilla ajaneet toiseen suuntaan. Yhden stopin jälkeen suoraan ylitetyn risteyksen jälkeen jatkoin tyytyväisenä suoraan. Jossain vaiheessa kartturini alkoi vähän empiä ja sanoi, että seuraavana pitäisi löytää Karkkilan risteys. Huolestuin, että olemme missanneet risteyksen, mutta ei kai sitten… 
 
Ajettuamme pidemmän tovin päädyimme t-risteykseen, joka ei todellakaan ollut Karkkilaan. Tässä vaiheessa kartturini pyysi anteeksi ja kehotti kääntymään takaisin. Argh, olimme missanneet risteyksen jo aikaa sitten! Voi kertoa, että hajotti aika pahasti! Lopulta löysimme Karkkilan risteyksen, joka oli vain 180 metriä stop-risteyksen jälkeen. Siinä vaiheessa olimme ajaneet arviolta 18 km ylimääräistä ja kisa oli sitten oikeastaan siinä. :(
 
Vaikka yritin vitsailla maaseutumatkailustamme, niin oikeasti sain kyllä purra huulta kun harmitti niin paljon. Olen hirveän huono häviäjä ja kun ryhmätyötä tehdään, niin siinä on helppo syyttää toista osapuolta.
 

Maaseutumatkailureittimme kuvasatoa.

Etappi 5

Viimeisellä etapilla mitään ei ollut enää tehtävissä, mutta koitin kuitenkin ajaa senkin mahdollisimman hyvin. Huomasin kuitenkin, että keskittyminen alkoi herpaantua eikä jokaisessa mäessä enää tullut optimoitua nopeutta. Sain silti tiputettua kulutuksen kolmen ekan etapin 5,2 l/100 km:stä 5,1:een.

Tankkaukset

Ecorunissa tankkauksilla on luonnollisesti suuri merkitystä kilpailun onnistumisessa. Tankkausjärjestelyt tuntuivat etukäteen luettuina tosi monimutkaisilta, mutta kyllä ne sitten selkenivät kun kisapaikalle päästiin. Ennen kisaa kuljettaja tankkaa autonsa ensin itse, minkä jälkeen ajetaan “hötkyytyslenkki”. Sen jälkeen järjestäjä tankkasi auton ihan piripintaan ja sitten kisa voi alkaa. Lopussa sama toistettiin ja niin saatiin laskettua auton todellinen kulutus kisan aikana senttilitran tarkkuudella.
 

Järjestäjän suorittama alkutankkaus. Tankki todellakin täynnä!

Jälkimmäinen hötkyytystlenkki laskettiin myös kisan viralliseen kulutukseen. Sen alkumatka tuli ajettua motaria vähän turhan kovaa (onko 100 120 km/h alueella kovaa?) ja sitten piti lopussa vähän hidastella. Nolotti ihan hirveästi vetää 60 km/h alueella letkaa perässä 45 km/h nopeudella. Ihmeesti ihmiset eivät kuitenkaan provosoituneet ohituksiin. Yksi Audi tööttäili, mutta sekin vasta kun kääntyi pois perästäni. Julkinen anteeksipyyntöni tässä kaikille Lohjalaisille, jotka joutuivat ajamaan mummovauhtia perässäni! Yritin vain kovasti olla saada kulutuksen tippumaan 5,1 -> 5,0 l/100 km:iin. :P

Lopputankkaus yhtä täyteen. Auton kyljessä on kiinni kello, sillä tankkaukseen saa käyttää aikaa max. 5 min.

Lopputulos

… oli odotettu jumbosija. Huoh. :( Päivän päätteeksi olin sentään jo kohtuullisen leppynyt vastoinkäymisistä ja laskin jo leikkiä muiden kisailijoiden kanssa eri mokailuista.
 
Kisan virallinen pituus oli 222 km, mutta auto näytti pienten kiertoreittiemme vuoksi 238 km. Outoa että erotus on vain 16 km, koska maaseutumatkailumme pituus oli trippimittarin mukaan 9 km suuntaansa.
 

Navigaattorista napattu Neste Myllylampi Ecorun kilpailureitti + "pieni" harhaanajo.

Mazda3:n ajotietokone näytti päivän kulutukseksi tosiaan 5,1 l/100 km, mihin olin ihan tyytyväinen. Lähdin Ecoruniin tavoitteenani ajaa niin hyvin kuin omalla tasollani pystyn. Pienenä toiveena oli myös olla paras ajokoululainen. Uskoin sen olevan mahdollista, sillä olin ajanut #onnellistenajokoulu taloudellisen ajon lenkin  parhaiten enkä saanut kulutusta parannettua opettajan neuvoillakaan. Ei ajokoulussa onnistuminen nyt sentään hattuun noussut, mutta kyllä se loi uskoa siihen, että osaisin ajaa taloudellisesti. Mazdan mittarin mukainen kulutus olikin vain desin enemmän kuin Heikillä, joten ei paha. :)
 

Mazda3:n ajotietokoneen lukemat päivän päätteeksi. 238 km ja 5,1 l/100m.

Virallinen kulutuksemme kisa tuloksissa oli 6,547 l/100 km 10% aikasakon vuoksi ja ilman aikasakkoa laskettuna 5,952 l/100 km. Todellisen ajetun matkan perusteella laskin kulutukseksi 5,549 l/100 km, mikä on ihan järkyttävän paljon verrattuna auton näyttämään 5,1 l/100 km:iin ja olen siihen todella pettynyt. :( Jos kartturin virheiden takia jäi jotain hampaankoloon niin tästä kotona laskemastani tuloksesta jäi vielä lisää. Tarvitaan metritolkulla hammaslankaa näiden putsaamiseen!
 
Kahdella muulla Mazda3:lla auton näyttämä kulutus oli aavistuksen enemmän kuin tankkaamalla laskettu kulutus, kun taas minulla heitto oli suuri toiseen suuntaan. Miten voi olla mahdollista?! Autossani oli matalaprofiiliset renkaat, jotka kasvattavat kulutusta, mutta miten se muka noin paljon vaikuttaisi muihin autoihin verrattuna? Luulisi, että auto kuitenkin suunnilleen tietää, miten paljon se on syöttänyt bensaa moottorille.

Kulkupelinäni kilpailussa oli Mazda3 Sedan 2,0 Skyactiv-G,
jonka ilmoitettu maantiekulutus on 4,3 l/100 km ja yhdistetty 5,1 l/100 km.

Miten olisin voinut parantaa?

Autoni kulutusta kilpailussa olisin voinut todennäköisesti parantaa hieman käyttämällä vähän vähemmän vakionopeussäädintä mäkisillä osuuksilla. Kaverini testasi mulla lainassa olleen Mazda3:n ja kehotti sen perusteella kättämään vakkaria mäissäkin, kun vain vähitellen pienentää nopeutta nyppylöille. Se tuntui loogiselta ohjeelta ja helpottaisi ongelmaani, että nopeuteni tippuu herkästi kumpuilevassa maastossa. Muiden kilpailijoiden mukaan vakionopeussäädintä olisi kannattanut käyttää ehdottomasti vain ihan tasamaalla, joten tässä lienee suurin kulutussyöppöni.
 
Toisekseen olisin voinut käyttää vaihteita hieman tehokkaammin. Nyt vaihtelu meni ihan kelvollisesti, mutta muutamaan mäkeen auto puutui selkeästi, kun nousu oli jyrkkä enkä tajunnut vaihtaa pienemmälle riittävän ajoissa. 
 
Siinä vaiheessa kun aloin arvella, että olimme ajaneet harhaan nelosetapilla, olisi minun pitänyt reilummin kysyä, että onko kaikki ok ja vaikka pysähtyä selvittämään asia. Tällöin emme olisi hukanneet yhtä paljon arvokasta aikaa.

Palaamassa virhereitiltä. Alkukesä on kyllä niin kaunista aikaa!

Valmistauduin kisaan harjoittelemalla taloudellista ajamista parina iltana. Tein kuitenkin virheen siinä, että ajoin kaupungissa ja isolla maantiellä, kun olisi pitänyt suunnata pienemmille ja hiekkateille. Mietin lähinnä miten kiihdyttää parhaiten 60 -> 80 km/h tai 80 -> 100 km/h, kun olisi pitänyt miettiä mäkiä ja mutkia. Onnellisten ajokoulun taloudellisen ajon kertakin (blogaan siitä myöhemmin) oli perinteistä taloudellista ajamista keskustaympäristössä, eikä antanut siten eväitä Ecorunin mäkiin ja hiekkateille vaikka siis muuten olikin ehdottoman hyvä!

Palkintojen jakoa odottelemassa.

Yhteenveto

Vaikka kisa meni ihan surkeasti ja välillä hajotti aika kovasti, lopputunnelmat olivat silti positiiviset. Päivä ja kokemus oli kuitenkin hauska ja sitä voi lämmöllä muistella, vaikka se ei hetkellisesti siltä tuntunutkaan. Jäi sellainen fiilis, että oikeissa olosuhteissa ja ajotapaan pieniä parannuksia tekemällä olisin varmasti ollut Heikin tasolla kisassa. Täytyy ehdottomasti ottaa joskus uusiksi! Kyselinkin jo alustavasti Mazdalta mahdollisuutta uusintamahdollisuutta seuraavassa kisassa. :)
 
Hirveän moneen kilpakumppaniin en ehtinyt tutustua, mutta yleisesti porukka tuntui tosi mukavalta ja koin oloni tervetulleeksi mukaan joukkoon. Eräs järjestäjä tervehti minua tyyliin, että olen varmaankin se Jenni, joka on niin pirteä twitterissä. Olipa hauska kuulla palautetta siitäkin puolesta! Terveisiä! :)
 

 

Lopussa oli aika paljon odottelua ja kun Vesa ei suostunut menemään päiväunille Mazdan takakonttiin, kiipesin sinne itse. Oli muuten tilava. :P

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2018 (19)
marraskuu (1)
Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018
lokakuu (1)
Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018
syyskuu (2)
Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus
Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018
elokuu (1)
Tampere - jännittävimmät, hienoimmat ja vaarallisimmat liikennekohteet
heinäkuu (2)
Auton vuokraaminen ulkomailla - ensikertalaisen kokemuksia
Leonin ensimmäinen katsastus ja päivä filmitähtenä
kesäkuu (1)
Leonin 3-vuotishuolto - katolle pissiminen vaihtui karkkikaupan tuoksuun
toukokuu (3)
Seat Leon - murtumat takavalojen umpioissa
Seat Leon - DSG-vaihteiston kytkimen vaihto
Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018
huhtikuu (3)
Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018
Kulutustestailuja ennen kauden ensimmäisiä Ecorun taloudellisuusajokilpailuja
AL-Sport päivät Hyvinkään Sveitsissä
maaliskuu (1)
Kauden 2018 ecorun taloudellisuusajokilpailut - millä autolla ja kenen kanssa?
helmikuu (2)
Koeajossa upea coupé Lexus RC 300h
Pitääkö vilkkua käyttää aina risteyksessä kääntyessä?
tammikuu (2)
POLOinen 10 vuotta!
Auton lattian, takaluukun ja konepellin vaimennus
2017 (30)
joulukuu (3)
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Leonidaksen kuusenhakureissu
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Koeajossa vertaisvuokrattu unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!