19.06.2012

Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut

Osoite kopioitu

Minun ja moottoripyöräni Eerikin (Kawasaki ER-5) yhteinen taival on kestänyt jo kolme viikkoa. Kilometrejäkin on kertynyt yli 500. Mitä ajatuksia, tuntemuksia on herännyt?

Täytyy sanoa, että olen ihan rakastunut! Viime syksyiset ajatukset siitä, olisiko tämä minun lajini vai ei, selkenivät ensimmäisellä ajokerralla. On minun lajini. Ihan hirveän kivaa moottoripyörällä ajaminen on! Myös epäilykset siitä, tuleeko pyörällä kumminkaan ajettua vain huvin vuoksi tai riittäkö aika ovat karisseet pois. Minä, ikuinen aamutorkku, olen jopa laittanut välillä kellon soimaan kolme varttia tavallista aikaisemmin vain päästäkseni ajamaan töihin moottoripyörällä jotain kiertoreittiä pitkin.

Ensimmäiset ajelut

Ihan ensimmäiset Eerikin kilometrit istuin sen kyydissä. Kaverini P ajoi pyörän eräälle hiljaiselle piha-alueelle, jossa pääsin rauhassa muistelemaan, miten moottoripyörällä ajetaan. Pelkäsin, että olisin ehtinyt unohtaa talven aikana tyyliin kaiken, mutta oikein yllätyin, miten nopeasti lopulta pääsin ajamisesta jyvälle. Hidasajo, kääntyminen, vaihteiden vaihto ja jarrutukset - en mikään mestari ollut, mutta ne kuitenkin sujuivat niin, että pystyin seuraavaksi lähteä ajamaan liikenteeseen.

Parilla ensimmäisellä kerralla kun mieheni ajoi perässäni autolla pitäen sopivan isoa turvaväliä. Tämä siksi, että hän tiesi että harjoittelen vasta, mutta joku hätäisempi jos olisi liimautunut kiinni takapuoleen ja olisin mokannut jotain, niin olisi voinut käydä ikävästi.

Alussa minulla oli vähän ongelmia oppia se, miten tehokkaasti moottoripyörä hidastuu kun vain päästää kaasusta irti. Se yhdistettynä vaihteen vaihtoon pienemmälle aiheutti tarpeettoman suuria jarrutuksia ilman varsinaista jarrutusta ja siten yllätyksiä takana ajavalle. Parin reissun jälkeen opettelin jarruttamaan pikkuisen jarruvalon näkymisen takia aina, kun hidastan, esimerkiksi risteyksiä lähestyessä vaikka pyörä hidastuisi ilmankin. Tietenkin olen myös opetellut hidastamaan hallitummin, mutta välillä tulee nykäyksiä kun en oikein tiedä miten pienelle vaihteelle olen pyörän hidastaessa onnistunut vaihtamaan...

Parasta moottoripyöräilyssä on mielestäni rauhallisilla maanteillä ajaminen. Vaihteleva maasto, nopeutta 60-80 km/h ja ympärillä ihana kesäinen luonto kaikkine tuoksuineen. Puuppolantie ja Vihtasillasta Ysitielle vievä tie ovat suosikkejani. Ensimmäiseksi inhokikseni sen sijaan päätyi Tarvaala-Simuna-väli, jossa oli melkein enemmän paikattuja kohtia kun alkuperäistä asfalttia. Yleensä paikkauksia voi kiertää, mutta tuossa ei ollut toivoakaan ja ajelin sen sitten aika hitaasti kun pyörä vähän pomppi.

Paikkaa paikan perään. Ei ollut kiva ajettava tämä pätkä.


Etenkin maanteillä ajaessani joudun välillä muistuttelemaan itselleni, että pitäisi katsoa kauas sinne minne olen menossa. Liian paljon tulee seurattuna mittareita ja katsottua muuten liian lähelle pyörän eteen, mikä heikentää hallittavuutta. Hitaammissakin nopeuksissa huomaa, että pyörää saa paremmin hallittua kun katsoo määrätietoisesti kauemmas menosuuntaan.

Tarkkana olla pitää

Vaikka ER-5 onkin aloittelijoille sopiva pyörä, on se autokoulun kevariin verrattuna sen verran iso, että sitä käsitellessä pitää aina olla täysin keskittynyt hommaan. Jos tuo 200 kg lähtee kallistumaan, niin 55 kg jää auttamatta kakkoseksi.

Siirtäessä pyörää se pitää todella pitää otteessa ja nojata se huolella itseä vasten. Eräänä päivänä Eerik piti siirtää pois parkkiruudusta Polon tieltä. Tyrkkäsin Eerikin turhan huolettomasti alas keskijalalta (jolla en sitä normisti edes pidä), jolloin se meinasi lähteä kallistumaan minusta pois päin. Nykäisy tangosta ja kallistuskulma vaihtui vähän turhan paljon minuun päin. Noh, sain siitä ihan hyvin kopin, mutta sain myös muistutuksen, että keskity kun siirrät pyörää, myös silloin kun et ole lähdössä sillä mihinkään.

Suoristaminen näyttää kieltämättä hieman työläältä...


Myös pysähtymisissä pitää olla tarkkana. Minulta kyllä ylettää pyörän selästä molemmat jalat samaan aikaan maahan, mutta vain varpaiden kärjistä. Käytännössä pysähdynkin aina niin, että pelkkä vasen jalka on maassa ja oikea pysyy jalkatapilla, jolloin asento on tukevampi. Liikenteessä pitää katsoa tarkkaan etten pysähdy sellaiseen kohtaan, että jalkani sattuisi kuoppaan tai ajo-uraan, koska silloin saattaa mitta loppua kesken.  (Olen 160 cm pitkä, jalan sisäpituus 73 cm ja ER-5 istuinkorkeus on 78 cm.)

Pätkä ja prätkä. Rimmaa hienosti, mutta oikeasti en tykkää yhtään sanasta "prätkä".
 
Ekalle lenkillä perässäni ajanut mieheni kuvasi pysähtymiseni liikennevaloihin. Kuvasta näkyy hyvin, miten istun pyörän selässä hieman toisella kankullani, jotta jalka yleettää paremmin maahan.


Pysähtyessäni ensimmäistä kertaa kertaa tankkaamaan tapahtui jotain kummaa ja seuraava havainto olikin, että istun pyörän selässä oikea jalka maassa ja nojaan pyörän kanssa bensa-aseman maksuautomaattiin. Onneksi joku oli tankkaamassa vieressä ja sain huhuiltua apua, sillä yksin en saanut siitä asennosta puntattua pyörää pystyyn. Ja onneksi oli seinä mihin nojata, niin Eerik ei päässyt kaatumaan. En oikeasti tiedä miksi menetin tasapainoni pysähtyessäni. Bensa-asemien asfaltissa tuntuu olevan usein kaikenlaisia painaumia, joten ehkä pysähdyin juuri sellaisen kohtaan eikä jalkani ylettänytkään maahan.

Liikkeelle lähtöjä edeltävä moottoripyörän nostaminen pois sivujalalta on oma temppunsa. Pidempijalkainen kaveri ehkä vain kääntäisi pyörän pystyyn, mutta minun on käytettävä koko painoani hyväksi saadakseni pyörän suoraan. Viimeisimmällä tankkauskerralla jouduin taluttamaan Eerikin pari metriä eteenpäin ennen kuin sain suoristettua sen. Olin pysäköinyt sen bensa-asemalla vahingossa hieman sivujalan suuntaan viettävään kohtaan, enkä jaksanut heijata sitä ylös siitä kallistuskulmasta.

Yksi ongelma ER-5 käsittelyssä mulla on se, että en oikein uskalla kääntyä pyörällä jyrkästi ajaessani hitaasti esim. parkkipaikalla. Mieluummin talutan pyörän oikeaan suuntaan. Lähimuistissa on vieläkin ympyrän pyörimiset käsittelyharjoituksissa ja jatkuvasti maahan laittamani jalka. Koska en yletä Erkin selästä yhtä hyvin maahan, niin pelkään, että menetän käännöksessä tasapainoni niin kaadun. Mutta eipä kääntymisissäkään kyllä jos niitä ei harjoittele, joten viime viikonloppuna ajolenkin päätteeksi uskaltauduin harjoittelemaan pyörimistä. Ympyrä kyllä pieneni koko ajan, mutta varmuutta tarvitaan hirveästi lisää, jotta uskaltaa ahtaassakin paikassa ajaa sen ympyrän. En usko, että läpäisin tällä hetkellä moottoripyörän käsittelykoettakaan tämän kääntymisen takia.

Kolmen viikon yhteenvetona voin todeta, että moottoripyöräily on minun juttuni. Ajaminen sujuu kerta kerralta paremmin, mutta tiedostan hyvin, että ole siinä vielä mitenkään hyvä. Ei muuta kuin paljon ajamista, niin siinä ne taidot karttuvat. Kaverini M pyysi minua jo pari viikkoa sitten mukaan MotOrg ry:n ajokoulutukseen, mutta tällä ajokokemuksella en vielä tohtinut lähteä ajamaan kauas radalle. Ehdottomasti haluan kuitenkin tuollaiseen koulutukseen vielä joskus osallistua!

Osoite kopioitu

Keskustelu

Antti-Juhani Kaijanaho
21.06.2012 15.26

Kuulostaa kovasti siltä miksi (ja laajasti ymmärrettynä missä) ajelin silloin pari kevättä sitten autolla ... :-)

Jose
29.06.2012 12.59

Saisko Erkkiin jotain madallusta penkin kohdalle? Äitini on hippasen päälle 160cm ja hänelle madallettiin aikoinaan pyörää sen verran että jalat ylsi paremmin maahan, muutamista senteistä siinä taisi olla kyse mutta helpotti kuitenkin. Emmää näistä mitään sen tarkemmin tiedä (isä hoitaa meillä kaikki prätkiin liittyvät temput) mutta tuli vaan mieleen tällainen. :)

Ja hei suosittelen ehdottomasti rata-ajoa! Varsinkin tuollaiset ajokoulutukset ovat ihan helmiä, niissä oppii paljon sellaista mitä muuten ei välttis tulisi mieleenkään. Radalla myös oppii kallistukset ja ajolinjat aivan eri tavalla kuin normiliikenteessä.

Mä oon tänä kesänä ajanut säälittävän vähän, vaikka mulla on Cebarin kanssa 10-vuotiskesä. :/ Sään puolesta tosin ajaminen ei ois herkkua ollutkaan, mä kun palelelen ajaessa about aina huolimatta välifleeceistä ja goretexeista... Jospa heinäkuusta tulis parempi ajokuu? Ainakin silloin on loma ja ehtii jotain tehdäkin.

Jenni
30.06.2012 22.58

Todennäköisesti penkkiin saisi madallusta, kaverini tuntee jopa jonkun joka niitä tekee eikä olisi ilmeisesti kovin kallistakaan. Kyllähän näissä hommissa pelataan ihan muutamilla senteillä, että on jo vaikutusta. En ole sitä kuitenkaan ajatellut sen enempää, vaan jotenkin vain tyytynyt kohtalooni. Ajomukavuus siinä voi vähän kärsiä, kun toppauksia vähennetään.

Rata-ajo olisi oikeasti kiva kokeilla, harmittaa vaan kun radoille on niin pitkä matka täältä. 100 km lenkin jälkeen oli lonkankoukistajat ja polvet jo aika jumissa, joten mietin että miten yleensä jaksan ajaa pidemmälle. :D No taukoja toki matkalle voi lisätä ja kai se on osittain tottumiskysymys?

Oon vähän odotellut sun cebaripostauksia! Pyörää hankkiessa kävin lukemassa kaikki vanhat kirjoituksesikin aiheesta läpi. :P Ei kyllä mitenkään erityisen lämmintä ole ollut ajaminen, eilistä lenkkiä varten palautin toppaksetkin goretex-puvun sisään vaikka ulkona 18 lämmintä. :) Ei palellut mutta eipä ollut liian kuumakaan.

Jose
04.07.2012 11.38

Niin juu siellä ei taida tosiaan olla missään lähistöllä rataa; vaikka on täälläkin lähimmälle joku 70 km mutta sen vielä viitsii ajaa. Iskä kyllä väittää aina että 150 km lenkki on moottoripyörällä ihan normaali lyhyt ilta-ajelu. :P Ja joo tottuuhan siihen ajamiseen, iteki oon joskus vetänyt yhdellä pysähdyksellä Turku-Jyväskylä välin eikä muistaakseni tuntunut ees kovin pahalta. Nyt asia voiskin olla ihan eri...

Ei oo pahemmin ollut blogattavaa aiheesta, oon ajanut huimat 35 km tänä kesänä. Extraduunit ja sairastelut on aika hyvin vieneet puhdin tehdä mitään vähänkään enempää. :( Onneks äijeli sentäs on ajellut niin Cebarilla kuin Yamahallakin.

Jenni
06.07.2012 09.47

On selvästikin olemassa erilaisia käsityksiä lyhyydestä! :D 70 km radalle onkin vielä ihan ok matka, tupla tai tripla sitten... Noh, katsotaan joskus! Jkl-Tku oli kyllä autollakin puuduttavaa, kerran oon ajanut sen välin. Hesaan taitaa mennän tunnin vähemmän ja se on taas ihan ok matka ajaa.

Hyvä että Cebari on sentään vähän saanut liikuntaa. Etköhän sä lomalla vielä ehdi. =) Kunnioitettavaan ikään on kyllä pyörä päässyt.

Anonyymi
29.12.2012 21.08

Löysin tämän blogin kun hain kokemuksia ensimmäisestä pyörästä, vähän pienikokoisemmalle ihmiselle, sekä tuosta kevarilla harjoittelusta.

Itse olen hento 170 senttinen mies ja enska pitäisi saada alle, mikä asettaa hieman haasteita pyörän valintaan.

Yksi vaihtoehto olisi uusi, kevyt, matala, helposti käsiteltävä ja nykyaikaisella ja luotettavalla tekniikalla oleva kevari (esim. Kawa KLX-125), jolla saisi rauhassa ja edullisesti hakea sitä tuntumaa pyörään. Mopoakaan kun ei ole tullut ajettua reiluun 20 vuoteen. Pahin miinus on kevareissa korkeat vakuutukset, mutta parissa vuodessa hintaero isompiin riittää vielä hyvin sen kattamaan.

Tehottomuuden näen enemmän eduksi kuin haitaksi, sillä ensimmäisen moottoripyörän tarkoitus on löytää tuntuma pyörällä ajoon ja liikenteessäkin ratkaisee kuitenkin ranteet ja pääkoppa enemmän kuin pyörän tehot. Pääseehän rekatkin hyvin maan päästä päähän, vaikkei kahtasataa kuljekaan.

Miesten eniten suosittelema vaihtoehto ekaksi enskaksi olisi esim. "pikkutohtori" Suzuki DR 350 tai vastaava "oikea pyörä", sillä ajo-oikeus minulta löytyy kutakuinkin kaikkeen moottorilla liikkuvaan. Aika moni suosittelee toki suoraan +600cc pyöriäkin, mutta rungot ovat heti liian isoja. Etuna olisi edullisemmat vakuutukset kuin piikissä ja toisaalta pyörän myyntikin voisi olla helpompaa (tästä on toki näkemyseroja). Pyörät ovat vain 5te budjetilla tautisen vanhoja ja kaipaavat vähän enempi huoltamista. Tarkoitus on kuitenkin hankkia ajopeli, ei rakentelu- tai korjauskohdetta.

Yhtenä kompromissinä olen sitten miettinyt esim. tuota Kawaa 250 kuutioisena, ehkä parin vuoden ikäisenä, josta olisi jo hinta pikkasen laskenut, mutta teknisesti pyörä olisi edelleen tuore ja luotettava. Pyörän koko vähän kasvaisi, eli istuinkorkeus nousisi 83 -> 89cm. Tämäkin olisi ns. "vajaatehoinen", eikä senkään vertaa katu-uskottava kuin isommat kuristetut katuenskat, mikä voi hankaloittaa pyörästä eroon pääsyä. Vakuutuksista ja korjauskuluista tulisi luultavasti kuitenkin sen verran säästöä, ettei pyörässä häviäisi juurikaan enempää kuin vanhemmissa isoissa pyörissä (joissa hinta ei enää laske).

Mutta jaarittelu sikseen ja kysymykseen :)

Maantiepyöräilyfoorumilla oli keskustelua maantiepolkupyörän runkojen mitoituksista ja sieltä bongasin tiedon, että 170cm pitkillä henkilöillä jalan sisäpituus saattoi vaihdella 70-80cm välillä. Näin ollen esim. tuon ER-5:n 78cm istuinkorkeus voisi olla jollekin 170cm pitkälle ihmiselle hyvinkin korkea, vaikka se sinulle tuntuu juuri ja juuri riittävän. Pitäisiköhän moottoripyörienkin kohdalla puhua jalan sisäpituudesta, eikä kuljettajan pituudesta.. pitänee vissiin rekisteröityä noille foorumeille kysymään..

Itselläni jalan sisäpituus on (jos mittaan oikein) vain 75cm (napaan olisi helpompi mitata (100cm)), eli sinulla mitat lienee aikalailla samat, jos varvistaen yllät 78 cm korkealta istuimelta maahan? Toki eri pyörämalleissa on penkeissä eroja, sekä myös siinä, miten jousitus painuu kasaan kuskin painosta, mutta jos tuon verran voit antaa lisävalaistusta, niin olisin kiitollinen :)

Liikkeisiin lähden pyöriä istumaan kun olen hahmottanut ensin vähän tarkemmin itselleni sitä mitä ja miksi tarvitsen. Vaikka sehän luultavimmin selvinnee parhaiten sitten kun on päässyt sen yhden kesän ajelemaan, eli "vikatikkihän" se eka pyörä luultavasti joka tapauksessa on.. innostuu ajamisesta sitten enempi tai lopettaa harrastuksen lyhyeen.

Mukavia pyöräilyhetkiä!

ps. Olen itse luopunut noista TSI koneisista autoista ja netistä löytyy paljon juttua koneisiin liittyvistä kalliista ongelmista.. kannattaa perehtyä myös niihin, niin ei tule yllätyksiä.

Anonyymi
31.12.2012 21.42

Löytyikin tuommoinen sivusto yhdeltä foorumilta, auttaa hahmottamaan pyörien kokoja ja ajoasentoa http://cycle-ergo.com/

Jenni
01.01.2013 12.54

Tervehdys anonyymi ja kiitos pitkästä viestistäsi! Tosiaan tunnutaan yleensä puhuttavan vain kuljettajan pituudesta, vaikka jalan sisäpituus on ratkaisevampi tekijä. Mittasin oman jalkojeni sisäpituuden ja se näytti olevan 73 cm - eli todella pieni ero sinuun, kun meillä on kuitenkin pituuseroa 10 cm. Pelkäänpä, että sulla tulee ongelmia löytää riittävän matala enska, sillä ne näyttävät kaikki aina tosi korkeilta. Tuo esimerkiksi antamasi 83 cm:kin lienee jo hankala. Toki penkin muotoilullakin on merkitystä maahan ylettämiseen ja kokeneempi kuski varmaan selviää korkeammallakin istuimella. (Miten muuten päädyit pyörätyyppinä juuri enskaan?)

Omaan pyörääni suunittelin mahdollisesti satulan madallusta, koska nyt sen kanssa pitää olla aika tarkkana, mihin pysähtyy. Tuon mainion mittasivun (kiitos linkkauksesta!) mukaan jo tuuman madallus penkkiin tekisi riittävän muutoksen. Minusta kyllä tuntuu, että minulla yltää huonommin jalat maahan kuin sivun kuvan mukaan, mutta toisaalta tuossa meneekin mittayksiköt tuuman välein.

Minusta olet hyvällä linjalla ajatuksinesi siiyä, että tehottomammallakin pyörällä pärjää. Kevaria harkitsin itsekin, mutta "tukihenkilöni" kielsi ostamasta sellaista, hän oli vähän huolissaan niiden moottorien kestävyydestä. Itse en osaa sanoa kestosta mitään, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen, että hankin kuitenkin kunnon kokoisen pyörän vaikka kuinka onkin kuristettu. Autokoulun kevarilla nopeuden pitäminen satasessa oli esimerkiksi aika työlästä, vaikka en edes paina paljon. 25 kW:lla sen sijaan ehtii ihan niin paljon kuin tarvitsee, ja kiihtyvyys on täysin riittävä - kyllä siinä jää Polo kirkkaasti kakkoseksi vaikkei sekään mikään lussu ole.

Mieheni on enemmän lukenut TSI-koneiden koneiden ongelmista ja kertonut niistä minulle. Oma tietoisuuteni on lähinnä tasolla että ongelmia on ollut, toivotaan ettei meille iske... Yksi syy Polon huolenpitosopimuksen ottamiseen oli juuri se, että sillä saatiin venytettyä takuu kolmeen vuoteen. Kolmen vuoden jälkeen voi sitten alkaa harkita auton vaihtoa...

Anonyymi
05.03.2013 22.43

...ja jatkaa...

Pyörä on vielä hankkimatta ja kutakuinkin kaikki pyörätyypit on tullut mietittyä tässä kevään aikana läpi, mutta näin se vain on, että enska olisi mieluisin. Ajoreitit on kuitenkin tarkoitus suunnata teille, joita ei tule autolla ajettua, eli nämä pohjoisen metsäautotiet yms. Toinen vaihtoehto olisi matkaenska, mutta kyllä se tuo auto on parempi noille asfalttiteille. Sitten jos kovaa haluaa mennä, niin radalle rata-autolla.

Tuo kiihtyvyys on varsin mielenkiintoinen asia, mikä tulee herkästi pyöräkeskusteluissa (ja nuoremmilla miehillä myös autokeskusteluissa) esiin. Itselläni on ollut autoja, jotka ovat kiihtyneet sellaisiin lukemiin, ettei niihin ole mitään järkeä yrittää normaalissa liikenteessä (eikä ko. autojen ostossa ole järkeä jos ajaa vain suomessa tai ei käy radalla) ja vastaavasti harrasteautoja, joiden huippunopeutta ei aikakautensa lehdissä saatu edes lentokentällä mitattua (matka loppui) ja näillä kaikilla pärjäsi liikenteessä, eikä ollut ikinä jonojen kerääjänä kuten esim. asuntovaunut ovat. Asenne ja toisten huomioiminen ratkaisee siis hyvin pitkälle, tehokkaat vehkeet ovat toisinaan isompi häiriötekijä liikenteessä kuin ne jonojen kerääjät, vaikka ikävintä on toki, että tuppaavat provosoimaan toinen toisiaan.

Mutta kiitoksia näistä, kevät etenee ja vappuna on tarkoitus olla pyörän päällä :)

Jenni
17.03.2013 16.09

Hyvää kommenttia kiihtyvyydestä. :) Kiitos itsellesi ja hauskaa kevättä sulle! Vappua odotellessa! Ja tuu ihmeessä kertomaan kokemuksia sitten kun niitä saat kartutettua. :)

Aiheeseen liittyvää

Uusimmat kirjoitukset

Kirjoituksen avainsanat

Kawasaki ER-5 Moottoripyöräily Video

Arkisto

Blogin avainsanat

#onnellistenajokoulu (12) Ajoharjoittelu (3) Ajovarusteet (8) Akku (1) AL-Sport (6) Audi (13) Autokauppa (5) Autokoulu (32) Autoliitto (6) Autolla ulkomailla (10) Auton hankkiminen (7) Autonhuollon perusteet (11) Autoslalom (2) Bensan kulutus (13) Citroën (1) Crowdsorsa (1) Demo Tour (6) Driveco (6) Econen (2) Ecorun (45) EV Challenge (2) FLTP (1) Ford (5) Hakkapedia (3) Hakkapeliitta 8 (2) Honda (1) Huolto (43) Hybridiautot (6) Hyundai (6) Jarrut (9) Jenni (40) Joukkoliikenne (2) Jyväskylä (12) Jyväskyläläistä liikennekulttuuria (7) Kaasuauto (2) Katsastus (10) Kaupunkiajo (8) Kawasaki ER-5 (14) Kevytliikenne (8) Kia (4) Kilpailu (2) Kirja (1) Koeajo (54) Kojelautakamera (1) Kolarointi (12) Kolhut (5) Kuntotarkastus (2) Lainsäädäntö (5) Land Rover (1) Leonidas (58) Lexus (3) Liikennesäännöt (16) Liikenneturvallisuus (7) Lotus (3) Maalipinta (5) Maantiellä ajo (22) Maastoajo (4) Mazda (16) Mercedes-Benz (4) Moottori (4) Moottoripyöräily (30) MP-kurssi (9) Muiden käyttäytyminen (27) Muilla autoilla ajaminen (71) Navigointi (6) Nishiki Hybrid Comp (3) Nishiki Reno (7) Nissan (14) Ohittaminen (6) Omat mokat (11) Ongelmatilanteet (13) Opel (2) Opetuslupa (5) Pimeällä ajo (9) Pohdiskelu (30) Polestar (13) Poliisi (2) Polkupyöräily (14) Polo (69) Polo Junior (52) Polo Senior (47) Polttoaine (1) Puhtaanapito (14) Pysäköinti (14) Rata-ajo (16) Reissut (35) Renault (2) Renkaat (36) Ruuhka (7) Scirocco (7) Seat (45) Seat Leon (49) Skoda (8) Subaru (1) Sumu (2) Suzuki (1) Sähköauto (27) Sähköauton lataus (1) Takuu (4) Taloudellinen ajo (55) Talvi (38) Tampere (2) Tankkaus (3) Tapahtuma (37) Tesla (7) Toyota (9) Tuunaus (5) TV-ohjelmat (3) Törttöily (10) Unelmointi (14) Valot (9) Verotus (1) Video (9) Volkswagen (52) Volvo (1) Vuokraus (6) Yhteistyö (17) Yleinen (22) Yliteippaus (1) Äänentoisto (5) Äänieristys (3)
nwdb